mä en taho mitään. sellainen olo
kun kävelee tämän suburbin keskustaan
jossa on bin in
ja second hand kirjakauppa
ostaa spelttijauhoa kun luomuruis ei ole vieläkään tullut
sinne kauppaan jossa oli töissä
kun vielä sai
ja kaikki tulee halaamaan ja sanoo että ne kaipaa mua sinne
ja sitten ostaa yhden runokirjankin
se aikoo mennä pakettiin kaikkien muitten yllätysten kanssa
joita kerää
lähetettäväksi

ja talo on taas tyhjä kolme viikkoa
vasta toissapäivänä me istuttiin terassilla ja soitettiin rumpuja kitaraa bassoa
ja meillä oli dyykattua valkkaria
ja salmiakkeja suomesta
(kiittttttttooooss JENNI super!)

ja on blogi tytöstä joka pyöräili Lontoosta Uuteen-Seelantiin (ja pari laivaa merten välissä), eikä ees huippupyörä tai mitään
ja sitten ajattelee että voisinko minäkin
vaikka oon ihan tavallinen ja pieni suomalainen tyttö.
ja haluaisi aloittaa matkansa jo heti
on kyllästynyt ajelehtimiseen
siihen että vaan on ja ei tiedä

ja kaikki mitä haluaa on aina jossain muualla ja joskus muulloin