levoton

minulla on levottomuus. Lääkäri on soittanut rokotuksista, mutta silti en saa aikaa.
Serkku sanoo, että pitää polkea. Ja minä poljen viisisataametriä lumitihkussa, lukitsen pyörän ja ostan dvd-levyjä, jotta voin lähettää toimitukseen kuvia.
Jännitän esimiehen reaktioita, eikä hän olekaan vihainen, päinvastoin. Mutta silti levottomuus.
Sellainen kasvava. Haluaisi piiloutua. Aivan kuin myrsky siellä eteläisen pohjoisessa olisi täälläkin, enteilevänä.

Mies kysyy minun mielipidettäni. Ihan niin kuin kaksi vuotta sitten. Että päätetään yhdessä miten voimme olla yhdessä.
Minä olen tiennyt sen koko ajan
että me sinne missä on kuumuutta
ja rukoushuutoja auringonnousussa
öljypalmuplantaaseja, sademetsien salakaatoja
korruptiota, uima-allastaloja, autonkuljettajia, uhanalaisia orankeja

ja silti tämä levottomuus. avaan tiedostoja auki
ihan vain sen tähden että voin esittää lukevani niitä

saan vastauksia
kaikkialta samaan aikaan
enkä pysty pysähtymään
pitäisi varmaan mennä vesisateeksi muuttuneesen tihkuun
polkemaan
ja polkea vaan saaren päähän ja seuraavaankin saareen
ja sitä seuraavaan

kaikki saaret ympäri niin kuin veneellä
mutta on kaksi pyörää

levottomuus
alkoi jo aamulla
huonovointisuudella
sellaisella että on varmaan ollut alhainen verensokeri
eikä jaksa syödä kuin hedelmiä

levottomuus, lähtö, matka, kirja, työ, kuvat, pyörä, sade, juhlat, muutto, ihminen

aivan kuin kaikki olisi muuttumassa
vaikka tämä tila
odottamisen
on jatkunut jo siitä asti kun palasin
eikä mikään ole yhtäkkiä muuttunut
paitsi se että olen sanonut kyllä, kun minulta on kysytty
ja minulle on sanottu kyllä, kun olen kertonut, tarjonnut, ehdottanut.

kuulen portaiden äänet. ovet auki ja kiinni ja
minä en koskaan saa itseäni rauhoittumaan
meditaatioharjoituksista huolimatta. eikä se ole kahvi
minun virtani

aivan kuin myrsky olisi tulossa tänekin
vaikka sade on lakannut
kokonaan lakannut, eikä mikään
enteilisi sellaista

ja pulssikin on itseasiassa rauhallinen, tavallinen, tasainen

ja ihan kuin aurinkokin olisi tuloillaan.

islantilainen musiikki

äsken kuuntelin laulua
josssa laulaja laulaa vähän epävireisellä äänellä
yksinkertaisia sanoja
ja taustalla on aika yksinkertainen musiikki
ja tykkään siitä kappaleesta
nimeltä Johanna - ja esittäjä on Sam Amidon feat. Bedroom Community
se on se levy-yhtiö
jossa kaikki hyvät on täällä

ja nyt kuuntelen múmia
ja sitten näen sen 10 -11.4 Isafjörðurissa
jonne matkaan musiikkiin.

mutta taivas on ollut tänään harmaa
ja minä olen vaellellut Maijan ja Maijan äitien kanssa
kaupungilla
kunnes oli vihdoin aika lopettaa tehtävien lykkäys
ja niin
täällä minä edelleen istun
koneella
ja muistan juuri nyt että pyykit ovat pyörineet sillä kello on jo yli tunnin

mutta pieni alhalla käyminen riittikin että pyykit oli vasta kakkosvaiheesa
miksi niissä kestää näin kauan

enkä ole edes aloittanut
antamaan palautetta joka pitää antaa tänään
tai lukemaan kirjoja
jotka pitää palauttaa viikonsisällä
ja elokuva huomenna

ja voi
ajatukset vain ihan toisaalla
siellä missä harmaat pilvet missä kadut joita yksi nainen käveli
minun kengillä

ja tekisi mieli vain roikkua tässä
levottomuuden ja tekemättömyyden ristikohdassa
tekisi mieli jäädä tähän
ratkaisemattomaan
vain niin ettei koskaan tarttis palata
maan pinnalle

islannin tahtiin vaan.

pitää pian mennä
eikä ole syönyt edes aamiaista
mutta
yö oli niin levoton ettei nukkua
tenssipallonkokoinenlimapallo kurkussa joka piti kaivaa käsin pois
sen jälkeen niin heikko että kirjoitti
pitkät pätkät kirjoitusta
ja mummi huusi kaikkialla kaikille minun kirjoittavan englanninkielistänäytelmää
enkä minä tosiaankaan sellaista
epämääräisiä kuvia
ja edestakaisin minä käännyin

ja levottomuus
se ei ole kadonnut aamusta
paitsi ensin
mutta sitten kun huomaa että yöllä on tullut puhelu
se kasvaa ja kasvaa ja kasvaa ja kasvaa
eikä tiedä mitä pitäisi
mitä pitäisi tehdä
liian aikaista soittaa koska tietää toisen nukkuvan tähän aikaan
laskee tunteja siitä
ja mitä sitten
luultavasti voi arvata ettei enää koskaan kuule
koska olisi pitänyt olisi pitänyt uskoa levottomuuteen
että sillä on merkitys
että voi aistia toisen läsnäolon
vaikka emme enää
oviemme takana

käytävässä haisee lattia vaha ja vahvat pesuaineet
niin hirveä että lapasten läpi
täytyy hengittää kuitenkin
ne pesevät kaiken

minulla ei ole nyt täällä
mitään sellaista johon voisin kääriytyä
jolta voisin kysyä mitä
ja pitää mennä
eikä kukaan sellainen joka tänne tulisi voisi ymmärtää
kukaan muu paitsi minä
ja ehkä he joille en vielä aio soittaa vasta sitten jos ei koko päivänä
puhuu lausein joita ei ole edes tarkoitus ymmärtää
muistaa vain miltä tuntuu kävellä katuja sen jälkeen
kun on saanut ensimmäiset sanat
miltä tuntuu
pidellä laukussa tavaroita jotka kuuluvat nyt
toiselle
jotka aikoo antaa
täytyy vain koko päivä kestää juoksemista
ja yrittää näyttää siltä kuin ei haluaisi vilkaista olkansa yli

meillä ei koskaan ollut lemmikkieläimiä
siksi minun sielustani on siirtynyt osa
leluun.