kolmelta voi herätä yöllä koska toisella puolella maapalloa se tarkoitta jo iltapäivää kello kahta
ja on hyvä olla hereillä kuudelta
kun on vielä pimeää ja ulkona pakkanen
vaikka onkin jaloissa niin
että voisi hypätä vastakkaiseen suuntaan menevään bussiin olla taas lentokentällä
lentokentillä
palata
ja äiti sanoo isi sanoo tervetuloa kotiin.
ja me kuunnellaan uudestaan ja uudestaan samaa kappaletta
jonka Kiwimies on saanut tytöltä jonka nimen voi sanoa alusta tai lopusta
"Right birds can fly so high
And they can shit on your head,
And they can almost fly into your eye
And make you feel well scared
But when you look at them
And you see that they're beautiful
That's how I feel about you
Yeah that's how I feel about you"
-Kate Nash, Birds-
ja ensin minä ajattelen sitä tyttöä
ajattelen että hänkin ajattelee. että jos on saanut laulun niin on pakko ajatella.
mutta nyt kotona se kuulostaa vaan meidän automatkalta
kuulostaa siltä kun on Pianoranta.
sade tulossa ja minä juoksen meressä teen simpukoista merenhevon
niin kuin
miten palata
miten?
3 kommenttia:
En tiedä.
En ole koskaan lähtenyt ja palannut maiden väliltä, mutta voin kuvitella, miten repivää se on.
Ehkä palata voi vain sillä ehdolla, että päättää, että muistot ei katoa sillä tavalla niin kuin aika. Että muistot on. Niin kuin tuo Pianoranta. Merihevonen simpukoista. Se on sinun muisto, minä saan siitä tekstin kautta vaan rippeet.
Ja muistotkin on vaan rippeitä,
pelkkiä sellasia jäämiä jostain suuremmasta. Voi miten niin surullista.
Sanon kuitenkin, että tervetuloa takaisin ja kotiin ja kaikkea. Ja mennään taas kulkemaan, kun on sen aika.
kiits
tiiätkö että palaamista auttaa erityisesti se että on ihmisiä
joiden luokse palata :) ihmisiä joiden kanssa päästä kulkemaan :)
Hanne laita tänne jotakin kuvia jooko?
toivoo heidi
Lähetä kommentti