Unelias päivä
se ehkä johtuu siitä, että eilen oli pikkujoulut
tosin minulta jäi näkemättä mihin sanataideihmiset vielä päätyivät
ja millaisia väittelyitä he kävivät
kun poistuin yhdeltä kotiin
(tosin ennen kuin ehdin nukkumaan sain elämäni ehkä ekan kännipuhelun!)
aamulla vieressä soi herätys puolikahdeksan. luulin että vasta kahdeksan. mutta soi se sitten kahdeksaltakin. ja sitten olimme tunnin liian aikaisessa. ja sitten nukuimme vielä tunnin. ja sitten nukuimme sen jälkeen vielä tunteja.
silmät on väsyneet tähdet.
ja tänään pitäisi keskustella tekstistäni.
se tuntuu oudolta. oudolta kun en osaa sanoa mitään mitään mitään
huomenna pitäisi mennä suolahdelle tapaamaan ystävää viimeistä kertaa ennen kuin lähden. heillä on oksennustauti perheessä ja minua ei huvittaisi raahautua vieraaseen kaupunkiin vieraalla bussilla vieraaksi. mutta tahdon nähdä ystäväni.
se on hassua
minulla on jotenkin tosi voimakas lähtemisen pelko. liittyen juuri kulkuneuvoihin. vaikka olen ihan lapsesta asti matkustanut julkisilla edestakaisin niin edelleen. eikä se liity vain julkisiin vaan myös siihen jos pitäis itse ajaa tai mennä pyörällä tai kävellä vieraaseen paikkaan. sellaiseen kun ei ole ennen. yksin.
jos on joku muu mukana kammo katoaa.
haa. joudun todenteolla kohtaamaan kammoni islantiin lähtiessä. olen varmaan ihan paskat housussa siellä. kaikki lennot ja lentokentät, saati sitten bussi sieltä lentokentältä sinne kämpälle ja joku vieras vieras vieras ihminen mua vastassa. kaikki uutta. täysin uutta. sitten minulla on vaan vakavat kasvot ja kädet puristaa laukkua tai rinkan hihnoja. teennäinen hymy kun kysyn jotain. kipristelevät varpaat punaisissa lapikkaissa. pelkuri pieni.
3 kommenttia:
Mika pelkuri? Hanne, et sina ole pelkuri. Ja mina olen aina ajatellut, etta omat pelkonsa pitaa kohdata. Vaikken itse aina tee niin... mutta saahan sita silti ajatella.
Mina yleensa rakastan uusiin paikkoihin lahtemista. Mutta joskus minuakin pelottaa ja laiskottaa ja olen mukavuudenhaluinen. Mutta lahteminen on hyvasta. Varsinkin, jos tietaa, etta voi palata.
Kirjoitusinnostuksesi kuulostaa hyvalta. Koska sina osaat kirjoittaa. Ihanaa, etta olet loytanyt kirjoituskumppanin :)
Niin, minakin olen loytanyt jonkinlaisen kumppanin. Joka on teilla tietymattomilla talla hetkella. Toissa, mutta en tieda, milloin palajaa. Ja minulla on ruoka hellalla :D Oikea housewife.
oon niin innoissani tuosta seikkailustasi etten malttaisi odottaa kuulla siitä kaikkea! ihan kaikkea! sillein kun seuraavana aamuna istutaan sun pöydän äärellä ja sä hymyilet tietyllä tavalla ja mä hymyilen tietyllä tavalla ja sanon: "no, Pinja"
voi voi, mutta nyt lähden matkustamaan Suolahdelle Heidin luo, vaikka ei huvittaisi lähteä :)
Hanne niin, juuri selitin Moylle meistä. Siitä tietystä hymystä. Ettei tarvitse sanoa mitään. Ja hysteriakohtauksista. Minä kaipaan sellaista, että on niin lähellä toista.
Ja voi miten niin mielelläni puisin kaikkea sinun ja Heidin kanssa! Ei se ole sama näiden meksikolaisten ystävieni kanssa. Hauskempaa teidän kanssa. Minä kirjoitan sinulle sähköpostia heti kun toivun paluustani. Huomenna, toivon.
Lähetä kommentti