maanantaina, joulukuuta 08, 2008

Näin muutama yö sitten unen
jossa olin saapunut Islantiin
kuljin tarkovskilaista maisemaa pitkin kohti vanhaa puista kartanontapaista. Se oli pitkulainen talo. Ja pihalla oli muutama muukin puinen rakennus. Se oli talo, johon muuttaisin. Jätin tavarani verannalle ja lähdin kulkemaan metsäpolkua pitkin. Oli tosi kesäistä, vaikka oli talvi. Saavuin rannalle, jossa hiekka oli hienoa, valkoista. Kokeilin vettä ja se oli ihmeen lämmintä, hämmästelin, sillä nythän oli talvi, kunnes keksin, että se johtui varmasti kuumista lähteistä.
Minulla oli ylläni valkoinen mekko ja kahlasin vedessä ja kuljin rantaa, vähän matkan päässä kulki puro. Makasin hiekalla ja lauloin.
Kun olin tullut takaisin talolle päätin mennä katsomaan tupaa ja jos talon omistaja olisi paikalla. Hiivin tuvassa, siellä haisi vanhalta ja kaikkialla oli hyvin vanhoja esineitä, siellä oli tummansävyistä. Huhuilin oliko sisällä ketään, mutta talo pysyi hiljaa. Olin juuri aikeissa astua ulos ovesta kun sen avasi samaan aikaan minua lyhyempi ja pienempi ikivanha mummo. Hän hymyili minulle. Esittelin itseni englanniksi ja pahoittelin, etten osannut vielä islantia. Selitin muutenkin ummet ja lammet.
Sisään tuli kolme korjausmiestä ja kutsuin heidät syömään kanssamme, mutta he kieltäytyivät hyvin pienieleisesti ja poistuivat.

uni oli niin kaunis. Se oli uni.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

oih. ihana uni.

minulle tuli mieleen tuosta sinun unestani yksi omani, jossa aidan takana niittykukat huojuivat tuulessa ja tiesin, että siellä oli ihmeellinen seitsämäs vuodenaika.

kaikki tavattoman kaunista, hidasta, miltei pysähtynyttä. ehkä se unen tunne?

ja minullekkin tuli mieleen siitä unesta, että tarkovskilainen.

usein kyllä sanon niin kauniista maisemistakin.

t. r

Anonyymi kirjoitti...

tuossa minun unessa ne niittykukat elivät ikuisuudessa.

t.r

Unnaaarna kirjoitti...

kaunis uni sinullakin. se on jännä. että unien maisemat ovat. ne ovat tunnekin samaan aikaan. tunne ja maisema. sitä on vaikea selittää. mutta ehkä parhaiten kuvaa juuri tarkovskilainen. siinäkin on. maisema yhtä kuin tunne ja toisinpäin.