kun ajaa bussilla viisi tai kymmenen tai kaksikymmentä kilometriä pohjoiseen tai johonkin jyväskylästä pois päin niin maassa on lunta
ja metsä on talvisen näköinen
vielä iltapäivälläkin.

vastapäisessä asunnossa on alaston nainen. nyt se on ollut omituisessa asennossa jo kymmenen minuuttia aina välillä liikkuttaen käsiään.
ihan kuin neuloisi. alasti.

talviunen tarve ei ole loppunut.
levitin islannin kartan lattialle ja laskin etäisyyksiä
voiko olla että koko reykjavik ei ole kymmentä kilometriä pidempi pystysuunnassa
minähän kävelen mereltä merelle!

tietääkseni mikään pankki ei vaihda islannin kruunuja. joten käteisettä minun täytyy kai maahani lähteä. sitten.

ajatukset eivät pysy kasassa. joulusuklaalevyllinen on syöty viikossa ja huomenna on itsenäisyyspäivä. venäläiset naiset istuivat täydessä bussissa, ystävykset, eri penkeillä eivätkä päästäneet ketään viereensä. tämä tässä yhteydessä saattaa kuulostaa rasistiselta. mutta en voinut olla ajattelematta ystäväni kertomuksia venäjästä, jossa kaikki ihmiset ovat niin kohteliaita ja ystävällisiä. että ovatko ne heistä, jotka ovat suomessa omaksuneet meidän suomalaisen tapamme vallata kaksi penkkiä bussista.

sellainen päivä kun voisi kulkea punainen sateenvarjo auki
vaikka onkin jo joulukuu.
la la la laa