sain elämäni parasta palautetta
minua jännitti kamalasti
ja ujostutti
mutta ei niin paljon kun olisi voinut
pystyin aika hyvinkin puhumaan omasta tekstistä

tämä oli perusteellisin, kriittisin, suorin, rehellisin
ja avaavin palaute mitä minulle on koskaan mistään tekstistä annettu
ei edes oriveden henkkarit olleet tällaisia

mutta nyt onkin edessä itse kirjoitustyö
on helppo nyökytellä ja sanoa joo
ja voisin yrittää
ja ehkä tekisin niin
mutta konkreettinen toteuttaminen johonkin haluttuun suuntaan on vaikeaa
mä tiedän sen
en oo koskaan ollut mikään loistokas tekstin muokkaamisessa
se minun kompastuskiveni.

mutta
ainakin on taas motivaatio.

hypin siis onnesta kirjoittamiseni kanssa
vaikka siis todellakaan en tarkoita että paras palaute tarkoitti mitään hehkuttamista ja ylistämistä. päinvastoin. laura oli niin ihanan rehellinen, kaunistelematon. ne jutut jotka on ongelmallisia se sanoi. ja ne mitä ei ymmärtänyt. ja silti se osasi sanoa niin etten ottanut mitenkään henkilökohtaisesti loukkaavana tai jotenkin että onpa tyly ja olenpa huono. vaikka en tiedä otanko tekstiini kohdistuvaa kritiikkiä muutenkaan koskaan henkilökohtaisesti. toivottavasti en. toivottavasti osaan sen verran suhtautua kirjoittamiseen. mutta huonoksi minä tunnen itseni kyllä helposti.
mutta en tänään. vaikka sainkin moitteita monista monista jutuista.
ehkä se on se, kun on itsekin miettinyt niitä. tietää tekstinsä heikkoja kohtia. tietää mitä haluaa omalta tekstiltään. mihin pyrkii. on helpompi kuulla mikä toimii ja mikä ei. ja missä on eri mieltä.

ja ehkä se että oli selvää että jatkan tekstin työstämistä. ja että laura lukee sitä vielä uudestaan. että se ei ollut nyt tässä ja that's it. heippa. pärjää omillasi. vaan nyt on oikeasti sellainen lukija, joka on lukenut tekstini kriittisesti, ammattimaisesti kerran ja antaa palautetta ja sitten lukee vielä toisenkin kerran! että kerrankin pääsee näkemään oman kehityksen - tai kehittymättömyyden... sen miten ulkopuolinen näkee tekstini muokkausprosessin. ja myös todenteolla motivointi itselleni. nyt en muokkaa sitä itseäni varten eli jätä muokkaamatta, unohda. vaan nyt on joku syy työstää tekstiä. haastan itseni siihen että saan tekstiäni eteenpäin. pystyn kirjoittamaan kokonaisesti. en vain luonnoksen ja toisen. vaan tekemään työtä tekstini kanssa.

voi. tästä tuli puuduttava kirjoitus kirjoittamisestani mutta olen vain nyt niin sellaisessa. tuntuu todelliselta. että yhtäkkiä ei olekaan tekstinsä kanssa kahdestaan, vaan sen on oikeasti jakanut. teksti ei enää lillu jossain.

päätös: kirjoitan.