ärsyttää mokoma Islannin pankkikriisi ja lama ja kaikki.
Mun vuokra ei ollut jostain syystä mennyt perille. Nordea oli hylännyt sen maksun. Tiedä häntä miksi. Pitänee siis mennä aatonattona, eli huomenna vielä pankkiin sitä selvittelemään. Ärsyttää vain tällainen.
Ja lentoliput oli ehtinyt joku muu ostaa kuin minä, joten nyt lähdenkin jo päivää aiemmin kuin suunnittelin ja sellaisella lennolla, joka on viisikymppiä aikaisempaa vaihtoehtoani kalliimpi ja viisi tuntia pidempi matka, niin, kun odotan sen viisi tuntia ihanasti Köpiksen lentokentällä.

en lähde koko paskaan vaihtoon. (sanoo hanne joka on kyllästynyt kaikkiin ihmisiin jotka ryntäilevät lämmitetyllä kävelykadulla ja kaikkiin käytännön asioihin ja niiden hoitamiseen mukaanlukien jouluruokien miettiminen ja siivoaminen)

olen aloittanut kirjoittamisen
mutta voi miten vaikeaa se on
miten vaikeaa on hallita kokonaisuutta
vaikka ajatuksen tasolla olisi jokin idea ja periaate mitä tekstin kanssa tekee
käytännössä se on ihan eri juttu
kyllästyin merkkaamaan printtiin korjauksia kuudenkymmenenkuuden sivun kohdalla mutta halleluujaa ei se muokkaaminen onnistu koneellakaan ellen ole ensin setvinyt koko nivaskaa käsin.
plaah.

voi kun olisi sellaiset piuhat jotka menisi aivoista suoraan koneelle ja sitten sinne vain ilmestyisi niitä juttuja mitä ajattelisi.

mutta kaikesta huolimatta olen niin innoissani etten usko saavani unta pitkiin aikoihin. uneton kausi taas tiedossa. hypnagogia vai mikä se nyt olikaan tuntuu houkuttelevammalta.

houkutus ei ole ollut suuri siivoukseenkaan, kun puhtaiden vaatteiden röykkiötkin ovat lattialla eivätkä kaapissa. huokaus. piparkakkutaikina sentään on jääkaapissa odottamassa huomista leipomisurakkaa.

voi hitsi. voiko sitä oikeasti olla näin innoissaan omasta tekstistään!?

joulukuvat ja vuodatus kaavoituksesta

Tässä muutama kuva joulusta Heinolassa. Nämäkin rannat yritetään nyt kaavoittaa asunnoille. Nyyh. Heinolaan katsos pitää saada rantatontteja, että ihmiset muuttaisivat sinne. Eihän kukaan sinne muuten muuta, kun tontit ja asunnot ovat tyhjillään, mutta rannat, oi järvet ja niiden rannat...kyllä ne ihmiset sitten muuttavat!
Mutta mitenhän käy niiden asukkaiden, jotka tähän asti ovat tehneet päiväkävelyitään noilla rannoilla...jaksavatkohan he enää asua sukupolvesta toiseen siellä, kun ei ole kohta minkäänlaisia virkistysalueita käytössä (paitsi ehkä mannerheiminpuisto keskustassa, joka on ihan keskellä kaupunkia, siinä ei ole järveä vieressä, ja se on istututettu pläntti, toiselta reunalta näkee toiselle reunalle). Onneksi tuon rannan tuntumassa pesii myös liito-orava, joten pieni pläntti pitkästä rantaviivasta säilynee. Laiha lohtu, kun minun kiveni (niin, minun) jää jonkun hienolle rantatontille ja puiden hautausmaa raivataan tieksi.
Nauroimme kyllä vähän, että mitä hölmöläisten hommaa rakentaa suon päälle, kun sellaista kosteikkoakin siellä riittää, mutta pääasiahan on, että on rantatontti. Eikä senkään ole väliä, että siellä missä ei ole suota on kivikkoa, eihän niiden kivien raivaaminen ja poistaminen mitään työtä ole kun tulos on rantatontti!


Kaapista tulee kuva myöhemmin.