Isla kysyy miten minun nimi kirjoitetaan ja kirjoittaa sitten ikkunaan I love you ja nimeni.
Kerron hänelle kun aurinko paistaa ja kaikilla on eväslaatikko auki terassilla
että hänen nimensä lausutaan Suomessa ihan eri tavalla. Hän ei oikein ymmärrä, sanoo "but my name is Aila"

eilen minun pyörän ketjut jäi niin jumiin etten voinut polkea koululle
illalla mies sanoo sinun täytyy polkea taaksepäin
minä sanon minä poljin
no polje kovempaa mies sanoo ja tänään kun ketjut jäävät jumiin tiedän miten selvitä tilanteesta ilman miehen apua

ja me istumme sohvilla ja juomme punaviiniä ja on minun tuli
ja miehen pomopomo keskustelee kanssani työehtosopimuksista ja liitoista

ja opettaja Etelä-Afrikasta ei tiennyt että Suomi on kuulunut Venäjälle
ja toinen opettaja kertoo lapsille että Suomi on se, jossa purkautui se tulivuori
minä sanon, se oli Islanti
ja kolmas opettaja kuvittelee Suomen olevan Norja
ja neljäs epäilee onko Suomen naapurimaa sittenkään Venäjä.

Mutta minä otan kaksi poikaa mukaani ja me menemme siivoamaan art shediä
ja me ei siivota kunnolla
koska ei ole siivousvälineitä ja siellä menisi ikuisuus jos todella tahtoisimme hyvää jälkeä
ja minä menen takaisin maalaamaan hirviöitä
poika, joka ei ymmärtänyt connecting fourin ideaa yhtään on piirtänyt lumoavan hirviön ja maalaa niin tarkasti ja harkitusti ja kirkkain värein keskittyneesti että minä ajattelen
kuinka erilaisia he ovat
kun Star maalaa sinne tänne huiskii ja huitoo, värit eivät pysy raameissa, sekoittuvat ja hän haluaisi olla jo toisella puolella luokkaa, ehkä pelaamassa connecting fouria, jossa päihitti kaikki.
Little Star.

Ja perjantaina on viimeinen koulupäivä ennen lomaa
minä kerron että meillä on melkein kolme kuukautta kesälomaa
ja ilmainen lounas ja ilmainen koulutus ylipäänsäkin ja lapset eivät aloita koulua 5-vuotiaina. Ja opettajankoulutus kestää viisi vuotta, kyllä he käyvät yliopiston, ovat maistereita.
he hämmästelevät. he hämmästelevät miten kaikki se on mahdollista. onko meillä korkeat verot, he kysyvät. He hämmästelevät ja hämmästelevät.
Ja me keskustelemme koulutuspolitiikasta.

Ja minä, minä senkun luen Maria Montessorin metodeista
ja ajattelen vapautta ja itsenäisyyttä
ja luovuutta ja itsenäistä ajattelua ja päätöksentekoa.
Ajattelen ja ajattelen ja tahtoisin perustaa koulun.
Tahtoisin elää sitä aikaa kun uusia ajatuksia tuli ja maailma oli tutkimaton
ja tahtoisin mennä viidakkoon, jossa alkuperäiskansa, jonka luolta kukaan ei ole selvinnyt elävänä
kukaan ei tiedä siitä mitään
voi miten mahtavaa, minä ajattelen
että vielä on koskemattomuutta
tutkimattomuutta
kolonisoimattomuutta

ja minä ajattelen
että miksi minä aina vain ajattelen
että lapsena minä ajattelin lauluja
minä ajattelin elokuvia
edelleen
kuvia
minä kirjoitan mielessä ja sitten en oikeasti
toteuta mitään niistä
että miksi
en ostaisi videokameraa ja ryhtyisi kuvaamaan niitä kaikkia putoavia lehtiä ja lumihiutaleita ja ohikiitäviä maisemia ja taloja ja ikkunoita ja ilmeitä
miksi en hyppäisi junaan halki siperian
ja pysähtyisi sellaiseen kylään jossa ihmiset eivät osaa mitään niistä kielistä mitä minä
miksi en
hankkiutuisi kalastajalaivaan ja seilaisi ympäri maailmaa
miksi en ostaisi värikyniä ja piirtäisi ympyröitä valkoisille papereille
miksi en maalaisi suuria tauluja
istuttaisi puita

toisinaan
toisina hetkinä joskus
sitä muistaa
että asioita voi toteuttaa
että maailma ei ole millään lailla
se ei ole mikään sellainen mikä vain pysyy ja systeemi
ei mitään valtaa ja määräyksiä
todellisuudessa me voimme kävellä jos meillä on jalat
ja me voimme puhua toisille ihmisille jos meillä on suu ja äänihuulet
ja keuhkot
ja pallea
ja jos meillä on kaikki kohdallaan me voimme ajatella itse
eikä meidän tarvitse mitään
meidän ei tarvitse mitään, eikä mitään ole ennalta määrätty
ei
vaikka olisi opiskellut viisi vuotta yliopistossa.

Istun ulkona
vaikka jostain syystä tämä iltapäivän aurinko tekee uneliaaksi ja tekisi mieli hautautua kaikkiin peittoihin
unohdin ottaa kuvan koululla
vaikka se olisi ollut päivän kuva

koulu
joku opettaja oli leiponut kakkua
suklaista ja sitten juustokakkua
ja kaikki yrittivät sanoa nimeni oikein
että tulee paino ja a:n tai i:n sijasta e, meidän ee.

ja olin 6-7-vuotiaiden luokassa, matematiikan tunnilla
ja kaikki halusivat oppia suomenkielisiä sanoja ja kuulla revontulista
ja minä autoin kolmea tyttöä, oli helmitaulut ja sellainen jota kutsuin käärmeeksi
mikä on snake suomeksi, he kysyivät ja he kysyivät kuinka vanha olet
näytät kyllä neljätoistavuotiaalta

suloiset. annika, jessie ja summer.

ja sitten kaaduin pyörälläni, melkein
kun tulin takaisin kapeaa polkua metsän läpi. jarrut on ihan kumman tehokkaat ja minua oli varoitettu siitä
että ei kannata jarruttaa yhtäkkiä kovasti koska muuten lennät tangon yli ja ei tule kivaa jälkeä
mutta sain pyörän pysäytettyä ja luiskahdettua jaloilleni sivuille
ja lähikaupan mies ei sanonut edes terve
minä katsoin millaisia leffoja niillä on vuokrata
koska minun unkarilaiset elokuvani eivät ole saaneet täällä suurta suosiota

tänään olisi jooga
alkkisnarkkismiehen jooga
jossa kaikki on seinää vasten ja miehellä joogakirja mukana
ja jostain saarilta tullut mies u can call me cookie
u need a drive
ja minä hymyilen nätisti niin kuin aina ja kiitän niin kuin aina ja minulla on legginssit ja pitkä paita vaan ja lyhyt matka kävellä
ja en tiedä jaksaisinko mennä
mies sanoo pitää olla sosiaalinen
mies sanoo että totta kai tunnen oloni ulkopuoliseksi kun olen vasta muuttanut että siksi juuri pitää mennä että tutustuisi
huokaus
joogassa kaikki vaan tekee omia liikkeitään
epäkoronologisesti ja epäloogisesti ja liian lyhyen aikaa ja väärin
ei siellä sosialisoida
mutta ehkä pitäisi antaa toinen mahdollisuus.

huomenna menen toistamiseen kouluun
david ei halua minua huomenna luokkaansa joten menen jonkun naisen luokkaan, joka ei ole itse siellä
mutta se ei haittaa
minua kaiketi tarvitaan silti.

linnut rapistelee pensaikossa. tekisi mieli varastaa naapureilta sitruunoita. ne ei ole koskaan kotona, luulen että tuo vihreä talo on vain kesämökki. musta lintu oranssi nokka. minä näen talomme läpi ja kuvittelen millaista olisi nähdä revontulet eteläisellä pallonpuoliskolla.

Tänään hyppäsin tatuoidun miehen autoon, lapset takapenkillä
ja ajoimme kouluun kukkulan päälle.
Rehtori kierrätti minut siellä ja huomenna menen heidän aamuteellensä sopimaan aikatauluista.
Kyllä. Aloitan työt koulussa.
Näin aluksi vapaaehtoispohjalta.

Linnut lentää matalalla.
Harmaat ukkosilta näyttävät pilvet ja sateenkaari.
Haluaisin laittaa kuvia jo tänne, mutta tällä netillä ei voi ladata mitään. pitää odottaa toimistopäivää.

Meri aaltoilee.
Minä olin puutarhassa koko päivän ja sitten mies yhtäkkiä tulikin kotiin
tunniksi vain mutta me juotiin chai lattea meidän terassilla ja katseltiin lintuja kun ne sukelsi kaikki yhtä aikaa.

Nyt soi Tori Amos ja olen yrittänyt etsiä kaikista kaupoista (mukaan lukien ekokaupat ja luonnontuotekaupat ja punnitse ja säästä tyyliset) soijarouhetta. kukaan ei edes ymmärrä mitä tarkoitan. mutta eilen löysin yhden paketin, jonka kyljessä lukee "vegetarian mince" mikä siis tarkoittaa että kasvis liha. jeah. mutta se on vähän kuin vaaleaa soijarouhetta joten se saa luvan kelvata.
Hullua miten pienetkin asiat on erilaisia. Ja tuorehiivaa en myöskään ole löytänyt. Ruisjauhot vihdoin.

Nyt sataa. Ei niin lujasti että pitäisi hakea taimet sisälle.
Me seisottiin terasilla merelle päin ja naurettiin
kun mies sanoo että tämä on niin koti että tekee mieli ajaa tunti matkoja vain ollakseen tunnin kotona
minä sanon että koulu oli niin kiva että voisin laittaa lapseni sinne
mies sanoo, juuri eilenhän sanoit ettet halua lapsia
ja me istumme sylikkäin ja katsomme merelle.

ja nyt on taas jo ilta-aurinko. jos islannissa sää vaihteli päivän aikana lumisateesta helteeseen, niin täällä se tapahtuu kymmenen minuutin sisällä kaikki.

päivä alkaa taas olla joka päivä pidempi.

Eilen illalla luin Campbellia,
siis biologian perusopusta
juu, sitä samaa, jota kahlataan yliopiston bilsankursseilla läpi
voi voi
istuin tulen vieressä ja
oh! have you ever thought how complicated the life is?!
oh! Did you know that there is a cancer cell which has been dividing since year 1951?!
oh! I love biology!
ja mies sanoo I know ja pähkäilee omia työjuttujaan
sitä kuinka joku on lähettänyt rekan väärään osoitteeseen ja nyt tulee ylimääräisten tuhansien laskut
ne sanoo lemon
fucking lemons
ne sanoo
kun me sanottais vitun ääliöt
idiootit, tyhjäpäät, muna-aivot

ja tänään minä lähetin minun tekstin
mutta nyt menee monta kuukautta ennen kuin saan palautetta ja ryhtyä muokkaamaan taas
uudestaan
ja nyt pitää kaiketi keksiä jotakin muuta tekemistä
höh
minä sanon
höh
minunko pitäisi lakata nyt kirjoittamasta
että nyt pitäisi taas ruveta lukemaan vieraalla kielellä
ja kirjoittamaan lauseita, joissa pitää pistää pilkut ja pisteet ja isot kirjaimet ja
lähdeviitteet ja plaa plaa

plaa plaa

kuuluu vaan vuotavan vesihanan tiputtelu ja tuuli takassa
tuli on palanut koko päivän kiltisti
kun raivosin sille aamulla
huusin fucking fire
ja jätin sen yksin kituuttamaan
ja sitten se roihahtikin
noin vaan kun olin laskemassa vettä kattilaan piparminttuteetä varten
katsoin sitä epäluuloisesti ja kohotin kulmiani
mitä
aiotko oikeasti palaa vai?
ja niin se vaan lähti
ja se on ollut paljon lämpimämpikin kuin yleensä
ja minä poljin

poljin vähän eteemmäksi kuin yleensä
en tavallista reittiäni rannalle sinne mistä voi kävellä kahteen suuntaan meren rantaan ja vuorien yli ja lehmien läpi
poljin kukkulaa ylös ja käännyin takaisin ja ohitin kahdesti saman vanhan pariskunnan
ja sitten on ollut sadekuuroja
ja minulla veriset naarmut kaulassa
huomaan ne kun pesen pyykkiä
mistä minä oikein näen unta? minä ajattelen ja ne ovat symmetriassa
kummallakin puolella tismalleen samassa kohtaa.

me ei lähdetäkään viikonlopuksi etelään
me aiotaan kokeilla venettä
ja minä tahdon oppia onkimaan niin
että voin mennä onkimiesten väliin kivikkoon päivällä kun ne viskaa vavan mereen ja puhuu kovaäänisesti
sitten minä en enää kävelisi kumisaappaissa vastapäisiä kiviä ja tähyilisi toisiin suuntiin.

minä olen kirjoittanut
olen kirjoittanut valmiiksi nyt
mies sanoo mahtaa olla mahtava fiilis
minä sanon ei oikeastaan
koska ei minusta tunnu että se on vielä valmis
luen sitä uudestaan ja uudestaan ja joka kerralla muutan jotain
pitääkö lukea niin monta kertaa ettei halua muuttaa enää riviäkään

minulla on avonainen kirja
ja muistikirja
ja toinen avonainen kirja
ja tuli
ja meri
ja puut kiemuraiset
joiden nimi onkin Pōhutukawa
nyt kun tiedän nyt kun olen lukenut sen kirjasta
joka kertoo pelkästään puista
mutta se kirja ei ole auki

on sanoja sanoja sanoja monta sataa sivua vain omiani
ja veneet merellä kulkevat
linnut
aamulla mies sanoo kuulitko
mitä minä kysyn
linnun, mies sanoo
en, minä sanon ja tulen lähemmäksi, minkä
se oli kiwi
ai, minä sanon, minä en kuullut
se tulee uudestaan
ja minä kuuntelen ja vaivun takaisin uneen
ja kun mies hetken päästä nousee, kun on yhä pimeää
minä sanon etten kuullut
ei se enää laulanutkaan, hän sanoo
höh, minä sanon,
mutta se tulee uudestaan, ihan varmasti
millainen ääni sillä on, minä kysyn
en minä voi sitä matkia, se on aika erikoinen, mies sanoo
mistä minä sitten tiedän että jos kuulen sen, minä sanon
ja mies sanoo että se on erilainen kuin muilla, ihan erilainen mutta me kuulemme sen vielä
ja minusta tuntuu että hän on suihkussa tunteja ja sitten on hiljaisuus
ja minä katson kun valo tulee jo ikkunasta kun taivas alkaa olla vaaleanpunainen vaaleansininen eikä ole varma onko siellä pilvet vai onko ne vain värejä
ja miehen parta on märkä kun se suutelee
ja minä kasaan peitot takaisin päälleni
ja taas minä kuulen ovet ja radiot niin kuin aina rajamailla
mutta tällä kertaa en jaksa välittää
minun veljeni ei voi olla täällä, missään nimessä minun veljeni ei ainakaan ole tullut ovestamme sisään ja tule minun huoneeseeni, käännän kylkeäni heille
kuville
ja nousen ylös kun kello on jo puolikymmenen
ja tuli
on saatava palamaan
ja meri tulee lähemmäksi
ja odotan että se loittonsi että voisin kävellä kiviä pitkin
mustia en tiedä simpukoistako
vai linnuista

ja sitten minä kirjoitan
kaiken taas uudestaan
ja sitten on viimeiset sanat
ja meri on tyyni ja se loittonee
ja yhtäkkiä kaikkien sanojen jälkeen saarista
minä olen täällä
saaressa, kaukana
ja olen ollut niissä toisissakin
saarikartta, saarikartta
pohjoiset, eteläiset

vesi tippuu hiljakseen
ja pilvet kuin postikortista
vuoret, vihreys
tai valkoinen valkoista jää
äiti kysyy miten te tarkenitte noin
ja minua naurattaa
silloinkin kun hypätään ilmaan
ranskalainen, tanskalainen ja minä
hypätään ilmaan hypätään ilmaan.

mutta se oli silloin
kun kirjoiteltiin postikortteja vielä suomeen osoitteeseen, jossa itsekin oli asunut

nyt sukeltaa lintu
kivet paljastuvat meren alta
ja minun korianterini kaikki pienillä aluilla
persilja, sipulit, salaatit, ne kaikki odottamassa auringonvaloa, postikorttimaisemassa

can i call you mine, laulaa Laura Veirs

July Flame
firey kind
will always
lead me through the night

July Flame
sweet summer peace
high up in the breath
just out of my reach

can I call you mine?

nämä puut, nämä vedet
milloin minä voin sanoa minun?

Sateenkaaria
öljylaivat siniset punaiset mustat
tuli ihan pienellä vesisadekuurot rajuina
ja minulla on pyörä
sellainen jonka ajaminen tuntuu siltä kuin olisi ensimmäistä kertaa pyörän selässä
tuntuu kuin en olisi koskaan ajanut pyörällä en koskaan.

me lasketaan rahoja autossa
ajetaan koko päivä
on jo pimeää kun sanotaan moi parkkipaikalla ja etsitään ravintola
jossa ei ole kasviruokavaihtoehtoja mutta lankkulattiat ja hirsiseinät
minä kerron ettei meillä ole kokolattiamattoja ja kirjoitan äitille että nyt olen valmis pakistanin matkalle

postilaatikossa on kirje muumipaperinen
kostunut
ja minä opetan joogaliikkeitä
tuntuu kuin keskellä yötä mutta se on vain pimeys
pimeys joka ei ole mitään verrattuna meidän talveemme mutta pimeyttä kuitenkin
ihan sama millä pallonpuoliskolla
kuin aikaisin alkava yö

nenä on aina kylmä ja sormet
ja korianterit ovat itäneet, sipulit
salaattien ja pinaattien jäännökset pelastin maasta ja istutin tyhjiin maitopulloihin
etanat, nuo tuholaiset
ja minä rakennan kasveilleni alusia
ja ruuvaan käteen

ja nyt on tekstipinkka. mutta oikeasti sää on ihana juoksemiseen
uuden pyörän harjoittelemiseen
meressä kulkemiseen
niin kuin eilen kun vuorovesi oli niin matalalla että saattoi kävellä meressä tavallisesti kelluvalle ponttonille asti
saappaat upposivat mutaan ja pohjalla olleet simpukat olivat yhtäkkiä kuivalla maalla.
Mies sahasi bambuja polttopuiden katokseen ja minä kävelin meressä
hullun taiteilijan pihalla oli auto ja autossa mies
minulla simpukat kädessä ja tuulenpitävä takki

yöllä on tähdet
minä mietin voinko tunnistaa niistä yhtäkään kuviota
ja kun laittaa silmät kiinni ja avaa ne ovat kadonneet
pilvet tilalla ja sade
silmät kiinni
aamulla vesi kiertäää ympyrää
ja linnut, kaikki, lähtevät yhtä aikaa lentoon
kirjeen kulmassa hämäkinseittiä

mutta nyt minun pitää aloittaa.

Koko päivän on ollut sininen taivas
se on aina sininen kun tekee mieli istua takan ääressä ja kirjoittaa
mutta sitten selaakin kaikkia ruokablogeja vaan etsii jotain ei oikein tiedä mitä ja tekee rahasiirtoja ja yrittää nikkaroida kukille alustaa ja pitää takkaa hengissä ja kasvimaa on tuhoon tuomittu
etanat
ne ovat syöneet kaikki pinaatit ja salaatit ja minä olen sellainen joka ottaa hanskat heti kädestä

mutta ulkona on kylmä tuuli vinkuu katossa ja aallot tulevat lähemmäksi taloa
joku aamu täytyy mennä uimaan
en ole vielä uskaltautunut
enkä kanoottinkaan
enkä kalaan
enkä kouluihin ja päiväkoteihin en toiseen suuntaan en pyörän selkään en joogaan
ihmiset ehdottelevat vuoronperään sinun täytyy mennä sinne sinä voisit sitä oletko käynyt jo siellä oletko nähnyt sitä sinähän voisit voi sinun on pakko voi
ja minä vain niin minä joo kuulostaa hienolta ehdottomasti
mutta todellisuudessa tahdon nyt vain kirjoittaa
kerrankaan en tahdo matkustaa vuorien välistä ja meren halki ja koko ajan ajatella joitain toisia paikkoja ja aikoja
pitkästä aikaa olen juuri tässä nyt missä tahdonkin enkä minä niin kovasti kaipaa mitään muuta
mies sanoo auto
meidän pitää hankkia nyt se auto niin pääset pois
ja minä sanon niin
vaikka todellisuudessa en tahdo pois en tahdo olla vasemmalla puolella tietä en oikeasti
vaikka on niitäkin hetkiä
tietysti
että ajaisi vain sitten maailman ääreen

islannissa oli jotenkin turvallisempi ajaa vaikka ihmisillä olikin kova vauhti eikä väliä kummalla puolella tietä
jotenkin sellainen autius
kun täällä kaiken pitää olla niin cool
jotenkin vain coolisti mennä ohi kaikista tai ajaa kovaa kurveista ja ei yhtään sellainen hei me ollaan landella kun puhutaan englantiakin
kaikkien kieltä hei, parasta kieltä

ja yhtäkkiä minä olen jotenkin eksoottinen
pilkkomassa perunoita, sipuleita hienontamassa yrttejä etsimässä pannua what would you like to drink ja minä sanon etten ehdi nyt mitään juoda ja olen niin eksoottinen ja vastaan samoihin kysymyksiin yhä uudestaan ja uudestaan ja hymyilen niin kuin suomalaistytöt hymyilee
ja nainen, päätoimittaja katsoo minua pitkään ja sanoo aaah, no siksi sinulla onkin noin hyvä iho ja että pohjoismaisilla on upea luuston rakenne. ja sitten tarkastellaan minun kasvojeni muotoa, millainen leuka millaiset poskipäät.
hei otanko vaatteet pois niin näette muutkin ruumiinosani?

ja seuraavana päivänä kysytään nukuitko hyvin
mutta minulla on hiukset märät ja kaikki edellisen päivän vaatteet kuivumassa ympäri taloa
kengät litimärkinä
kävelimme tulvivien jokien yli leijonavuorelle pitelimme kiinni jyrkänteen reunasta tuulesta ja muistelimme millaista islannissa oli kun saattoi nojata tuuleen
tämä mitään siihen verrattuna
toisinaan tartumme toisiamme kädestä
ja pysähdymme porrastasanteille
suihkun vesi on ehtinyt vähän lämmetä
nukuitko hyvin
he kysyvät ja tuijottavat
ja sitten selataan häälehtiä
hmm, minä sanon. hienoja kuvia minä sanon. mutta katson meren yli.
enkä ymmärrä kalastuskaupassa puheesta mitään
enkä jaksa keskittyä jatkuvasti keskusteluihin
toisinaan on vain ohikiitävät maisemat ja metsät ja vuoret usvan peitossa
toisinaan on seinissä humiseva tuuli ikkunalaseja tärisyttävä.

"The singe on the sleeve is worse than fire"

it's raining cats and dogs

ja salama aina silloin tällöin ukkosen ääni minulla on satojen sivujen pinkka erivärisiä geelikyniä sohva intialaiskuvioiset tyynyt ja makuupussi, samanlainen kuin edellisellä kerralla kun olin täällä

mutta nyt on jo aurinko kirjasto johon en vielä saanut korttia kun ei ollut todistetta osoitteesta mutta tunti ja olin vasta kuudennelakymmennennelläkahdeksannella sivulla etsinnöissä, yli tuhat teosta kasvatuksesta

minusta tuntuu että tukimuksestani tulee aikalailla kasvatustieteellinen

yhtäkkiä olen vain kiinnostunut koko koulusysteemistä ja unohdan että minulla on pääaineena kirjoittaminen

mutta se oli eilen jo

ja

kahvi on aika vahvaa, se on sellaisessa leveässä mukissa lehti keskellä vaahdosta enkä jaksa hakea sokeria vaikka se kuuluisi

vireisessä pöydässä maorinainen opettaa kehitysvammaiselle jostain lastenkirjasta

one two three four five six seven great!

he etsivät susia.

mutta sekin oli eilen jo, eilen.

kolmantena päivänä kävelin 2,2 kilometriä kukkuloille, vuorille ja merenrannoille, kiertelin siellä tunteja pysähtelin jyrkänteille ja nojailin suuriin puihin, wahuta kaua, se on sen puun nimi. minun puuni. mies tykkää enemmän sellaisista palmuista, suorista linjoista, vahvoista ja notkeista, mutta ei sellaisita niin kuin kaurit, ne on jotenkin liian

vahvoja, kaikista vahvimpia

kehitysvammainen tyttö hymyilee minulle. sillä on kaakaota huulissa eikä se opettajakaan ollut maori. luulin tatuoinneista päätellen ja painosta.

tyttö sanoo rakastavansa kaakaota. ehkä minäkin voisin

tulla kirjastoon tummatukkaisen tytön kanssa, joka rakastaa kaakaota ja etsii susia kirjasta.

ja he lähtevät pois

ja aurinko ei enää polta kasvoihin kattoikkunasta kirjaston yläkerrassa, häikäise silmiä ja näyttöpäätettä

mustat pilvet ovat tulleet takaisin ja kohta sataa

pouring

cats and dogs

ja minulla on sateenvarjo repussa, sateenvarjo ja tietokone ja muistikirja. ostoslista kaikista niistä ruoka-aineista jotka löytäisin suomessa kaupasta helposti mutta täällä

minun täytyy katsoa tomusokeri sanakirjasta

ja yrittää selittää piimä, mutta eihän näillä piimää olisi

hyi yök mies sanoo kun on maistanut islannissa

vaikkei se edes ole sama

siellä se oli enemmän jugurttimaista. tai me ainakin pistettiin sitä aina aamuisin mysliin. ja esittelin turisteille surmjölkin maustamattomana jugurttina.

ja siellä he ovat taas. yksi meistä tytöistä ja islantilainen poika pikkusiskonsa ja pikkusiskon kavereiden kanssa. samat maisemat. sama saari.

valo.

mutta täällä on kokolattiamatot

puhelimessa jatkuvasti naurava nainen sanat venyttäen, jiah bro

minun pitkät mekkoni, islantilainen villa ja kalpea iho, aksentti josta kukaan ei ole oikein varma

kalastajat laiturilla kääntymässä katsomaan

mies ruiskuttamassa autoaan puhtaaksi

vanhat sedät oluet ja viinit käsissä tuijottamassa

ne näkee meidän makuuhuoneeseen

meidän vessaan

vanha nainen ovella muffinsseja liinan alla

hellouuu welcome dear are you going to find a job oh you like walking don't you dear

ja hän osoittaa yläpuolellamme olevaa taloa ja kertoo että löydän heidät sieltä jos tunnen oloni yksinäiseksi

minua alkaa itkettää kun laitan oven kiinni, nainen yritti kurkistella sisään ja kutsuin hänet mutta ei hän tullut ja meillä oli sanomalehti lattialla ja pistin juuri yrtit itämään mitä lie luuli minun kasvattavan oh you like walking don't you dear ja minua alkaa itkettää etten yhtään tiedä mitä pitäisi sanoa vanhalle naiselle joka tulee muffinssien kanssa ovelle eikä halua tulla sisään en yhtään tiedä miten teennäinen hymy täytyy olla sellaiselle vanhalle naiselle joka näkee meidän makuuhuoneeseen ja vessaan ja joka katselee ikkunasta kun minä lähden aamulla juoksemaan

oh you like walking don't you dear

postilaatikossa väärä nimi, ei numeroa

me kirjoitetaan siihen tussilla

pimeän tullen lastataan tien varsilta polttopuiksi katkaistuja puita joita emme omista

pimeän tullen puita syttymään

lattialla

kysyy would you like to have a dining table

no, minä vastaan, we shouldn’t get any shit to get rid of

ja me nojaamme toisiimme

silittää hiuksia kun isä on puhelimessa

ja musiikki yhtäkkiä ihan liian kovalla

ja me keskustelemme eteläsaaren talvesta

ja uudesta asunnosta jonka hän on ostanut

noin vain mainitsee sään lomassa

kolmas talo

ja minua hymyilyttää kun hän sanoo jokaisen lauseen perään nimeni

it’s a townhouse, Hanne. It’s lovely to hear, Hanne.

ja tänä aamuna minulle on postia. vain minulle! ja yksi joka ei ole meille kummallekaan. ja minä avaan paketin ja kuuntelen laulutyttöäni ja kuinka kaunis hän on ja ääni ja sitten alkaa itkettää kun kaikki on siellä missä on metsät ja ei vuoria eikä merta kuin ihan rannikolla, vain turvallisia järviä

ja minua naurattaa kun painaudumme vastatusten jotta ei olisi kylmä. sade sade kaikilta katoilta kuin virta täyttää ämpärit minä mietin minun kasvimaani minun kasvimaaparkani miten paljon vettä se kestääkään näin äkkiä

ja sitten on pino niitä sivuja

ja geelikyniä ja tiedostoja ja katkaisen kaikki sähköt ukkoselta

se on vanha tapa

kulkea talo läpi ja vetää sähköjohdot seinistä, painaa nappulat alas.

seison ikkunoiden edessä

kuuntelen sadetta ja taivasta ja ukkosta ja vesi miten voimakkaasti se tulee

ja nukahdan nukahtaessa radio alkaa soida täysillä

se on usein radio

puhe on englanniksi eikä siinä ole mitään järkeä

minua alkaa naurattaa enkä ole varma nukahtaisinko radioon vai yritänkö palata takaisin todelliseen huoneeseen

ja sitten tulevat miehet, he pitävät kovaa meteliä ja minä ajattelen he ryöstävät kaiken koska minä nukun he eivät näe minua koska kuvittelen sohvan toisin päin

yritän nousta, avata silmät, liikuttaa, vilkutan heille, minusta tuntuu että vilkutan

näen ohuesti ikkunan karmit

yksi miehistä, valtava, tulee ylleni ja hekottaa

äänet, äänet, minä tahdon herätä, pyörryttää

ja kun vihdoin herään olen niin raskas ja väsynyt että minun pitää nukahtaa uudestaan

piru näitä valveunia. ei saisi koskaan ajatella ettei saa nukahtaa. kun alitajuisesti ei halua nukahtaa alkaa alitajunta herättää epämiellyttävällä tavalla. pakottaa hereille.

ja se on aina sama. aina radio ja joku tulossa huoneeseen, taloon, kotiin.

oli se talo mikä tahansa, koti kenen tahansa huone missä tahansa.

kahvi tekee pyörryttävän olon. kehitysvammainen tyttö ja maorinainen joka ei ollutkaan maori ovat vaihtuneet nuoreen naiseen ja ehkä hänen äitiinsä he syövät makeaa kakkua, flat white ja kaakao.

ja illalla on tyttö joka haluaa näyttää minulle kaikki korunsa ja tytön isä jonka kanssa en tahtoisi joutua hankaluuksiin ja tytön äiti joka hymyilee niin kuin amerikkalaiset sweet sweet sweet

itken koko matkan ylös vuorille

ja alas merenrantaan itken puiden välistä, lehmien välistä, kivillä ja pienillä puisilla portailla, kuolleen metsän läpi, mustien lintujen välistä, vain silloin lopetan kun kalastajat tulevat vastaan

otan kuvia joista huomaan että nenä on palanut, talvella

talvella, tämä mikään talvi ole

miehen isä puhuu lumesta kuinka kaunista siellä on

talvella, nyt

ja vanhuksilla on valkoiset hiukset

aalloista lähtee ääni

minä ajattelen aaltoja

Aaltoja jonka nainen Englannista on kirjoittanut vuosikymmeniä sitten

kun luen tämän maan naisen sanoja

the singe on the sleeve is worse than fire

the half-place than the knowing where,

like seas between to the unhappy sailor.

Poor trafficking child, with no treasure.

niissä on jotain hyvin samaa. Enkä malta odottaa että löydän linkin heidän välilleen

vanhukset lähtevät pois

uusia tulee tilalle

ja me suunnittelemme jo joulua.

kun on itkenyt vuorille asti ja sieltä alas ja puhunut lauseet moneen kertaan mielessään vieraalla kielellä ei enää harmita yhtään

sitä kävelee autotien viertä ja pysähtyy levikille jotta autot pääsevät ohi turvallisesti

heittää hupparin pois ja kameran ja pistää saappaat jalkaan ja painelee pinaatteja paremmin maahan, pinaatteja, salaatteja

ja puhelin soi

sitten avaa ikkunat ja yrittää saada naurulta selvää, leveistä sanoista

ja tekee listaa ja yhtäkkiä ei enää harmita

ei jaksa välittää heidän tavoistaan jotka eivät ole minun tapojani

menee suihkuun ja laittaa mekon päälle

heittäytyy sohvalle ja avaa kirjan

jossa sanat muistuttavat Aaltoja

lukee samoja sanoja uudestaan ja uudestaan ja sydän hakkaa

ei voi päästää käsistään, lopettaa, kuin virta kuin tuuli

kuin minä kuin hän sinä minun sinäsi

he kaikki

ja heidän äänensä ja kirjoittaa lauseita muistiin kirjoittaa muistikirjaansa

"And the childhood is nothing, it is only the wind in the telegraph wire for crying there, the toothache in the cavity of night, the too big body curled up in the cot too small, the grandmother breaking her back in the hot Virginny sun, grandmother what big eyes you have; and the boy in the fox belly, unstitch, unstitch, boy girl or day locked in the suffocating belly of memory."

täällä on koulupuvut

väitellään lastenoikeuksista autossa

minun ääneni nousee ja kiihtyy ja suu kiristyy ja silmät

silmät silmät minä sanon minä

enkä anna periksi en koskaan

ja lopulta emme puhu rahasta, työstä, lapsista heidän oikeuksistaan tai maittemme erilaisuudesta vaan minä taputan hänen jalkaansa ja sanon että hänen kykynsä tulla ihmisten kanssa toimeen on erikoislaatuista ja että minä aina katson ihmisiä alaspäin

ja hän sanoo me kaikki ja me ajamme kyläkirjaston pihaan ja minä sanon voisin olla töissä täällä koulussa täällä lastentarhassa ja hän sanoo että hänen ystävänsä voisi auttaa minua koska he tuntevat kaikki ja kaikki tuntevat heidät ja

me pysähdymme nostamaan puita auton lavalle

minä vieritän niitä alas rinteeltä ja mies ottaa vastaan etteivät ne vastaantulevien autojen päälle

autossa on kuuma

ja minulla uudet kumisaappaat

koti

ja minä riisuudun neljästi ennen kuin on seuraava päivä

ja valo taas

ja merenranta ja hullun taiteilijan talo siellä rannassa

simpukoita

vuorovesi ja ne kaikki kumisaappaat ja polttopuut ja rinteet ja lehmät, uudet puut ja linnut.

tytöillä turkoosit paidat ja tummansiniset lyhyet mekot. koulupuvut. pojilla vihreät hupparit ja tummansiniset shortsit. koulupuvut.

osa kävelee paljain varpain. kirjastossakin. kaupoissa.

minua kiehtoo yksinkertaiset erot

niin kuin koulupuvut

mitä pistetään jääkaappiin ja mitä säilytetään huoneenlämmössä

suojateiltä puuttuvat viivat

valokatkaisijoiden suunta,

lämpimän ja kylmän veden suunta hanoissa niin kuin liikenteessä

islannissa ovet aukesivat väärään suuntaan, sisään, en muista liittyikö se maanjäristyksiin vai miksi

mustat pilvet väistyneet. miekkavalaat tulevat meidän merenlahteemme vain harvoin

tänään olisi jooga, mutta meillä on myös illallinen ulkona

jotain työjuttuja, työtuttuja. minä ja minun musta valkopilkullinen mekkoni minä ja minun valkea hikoileva iho ja hymyileekin vain suu kiinni.

ja sitten pihaan ajaa auto ja mies oranssissa paidassa kävelee alas miedän takapihalle jonnekin sinne tuonne en ole varma kierrän taloa enkä tiedä miksi se tuli tai mitä se teki ja sitten se on jo poissa. menee takaisin autoonsa ja lähtee.

meri on ihan sininen. punaiset kukat kuin pulloharjoja.
bell bird
kun aurinko lämmittää kalanperkaus altaita ja minä painelen korianterin siemeniä multaan.

"to make her way in the world and get on. And be part of the day that is forever"
-Janet Frame, Owls Do Cry - (kuten myös kaikki muut lainaukset)