keskiviikkona, kesäkuuta 09, 2010

Koko päivän on ollut sininen taivas
se on aina sininen kun tekee mieli istua takan ääressä ja kirjoittaa
mutta sitten selaakin kaikkia ruokablogeja vaan etsii jotain ei oikein tiedä mitä ja tekee rahasiirtoja ja yrittää nikkaroida kukille alustaa ja pitää takkaa hengissä ja kasvimaa on tuhoon tuomittu
etanat
ne ovat syöneet kaikki pinaatit ja salaatit ja minä olen sellainen joka ottaa hanskat heti kädestä

mutta ulkona on kylmä tuuli vinkuu katossa ja aallot tulevat lähemmäksi taloa
joku aamu täytyy mennä uimaan
en ole vielä uskaltautunut
enkä kanoottinkaan
enkä kalaan
enkä kouluihin ja päiväkoteihin en toiseen suuntaan en pyörän selkään en joogaan
ihmiset ehdottelevat vuoronperään sinun täytyy mennä sinne sinä voisit sitä oletko käynyt jo siellä oletko nähnyt sitä sinähän voisit voi sinun on pakko voi
ja minä vain niin minä joo kuulostaa hienolta ehdottomasti
mutta todellisuudessa tahdon nyt vain kirjoittaa
kerrankaan en tahdo matkustaa vuorien välistä ja meren halki ja koko ajan ajatella joitain toisia paikkoja ja aikoja
pitkästä aikaa olen juuri tässä nyt missä tahdonkin enkä minä niin kovasti kaipaa mitään muuta
mies sanoo auto
meidän pitää hankkia nyt se auto niin pääset pois
ja minä sanon niin
vaikka todellisuudessa en tahdo pois en tahdo olla vasemmalla puolella tietä en oikeasti
vaikka on niitäkin hetkiä
tietysti
että ajaisi vain sitten maailman ääreen

islannissa oli jotenkin turvallisempi ajaa vaikka ihmisillä olikin kova vauhti eikä väliä kummalla puolella tietä
jotenkin sellainen autius
kun täällä kaiken pitää olla niin cool
jotenkin vain coolisti mennä ohi kaikista tai ajaa kovaa kurveista ja ei yhtään sellainen hei me ollaan landella kun puhutaan englantiakin
kaikkien kieltä hei, parasta kieltä

ja yhtäkkiä minä olen jotenkin eksoottinen
pilkkomassa perunoita, sipuleita hienontamassa yrttejä etsimässä pannua what would you like to drink ja minä sanon etten ehdi nyt mitään juoda ja olen niin eksoottinen ja vastaan samoihin kysymyksiin yhä uudestaan ja uudestaan ja hymyilen niin kuin suomalaistytöt hymyilee
ja nainen, päätoimittaja katsoo minua pitkään ja sanoo aaah, no siksi sinulla onkin noin hyvä iho ja että pohjoismaisilla on upea luuston rakenne. ja sitten tarkastellaan minun kasvojeni muotoa, millainen leuka millaiset poskipäät.
hei otanko vaatteet pois niin näette muutkin ruumiinosani?

ja seuraavana päivänä kysytään nukuitko hyvin
mutta minulla on hiukset märät ja kaikki edellisen päivän vaatteet kuivumassa ympäri taloa
kengät litimärkinä
kävelimme tulvivien jokien yli leijonavuorelle pitelimme kiinni jyrkänteen reunasta tuulesta ja muistelimme millaista islannissa oli kun saattoi nojata tuuleen
tämä mitään siihen verrattuna
toisinaan tartumme toisiamme kädestä
ja pysähdymme porrastasanteille
suihkun vesi on ehtinyt vähän lämmetä
nukuitko hyvin
he kysyvät ja tuijottavat
ja sitten selataan häälehtiä
hmm, minä sanon. hienoja kuvia minä sanon. mutta katson meren yli.
enkä ymmärrä kalastuskaupassa puheesta mitään
enkä jaksa keskittyä jatkuvasti keskusteluihin
toisinaan on vain ohikiitävät maisemat ja metsät ja vuoret usvan peitossa
toisinaan on seinissä humiseva tuuli ikkunalaseja tärisyttävä.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

kuulosta siltä, että hyvin siellä ja koti. se on ihanaa kun ei oikeastaan halua lähteä, että vain olla. minä kirjoitan kesäkodista, jossa sähköpiano ja nuotteja joissa lehtien varjot. tämä sinulle tuttu koti, asun ehkä samassa huoneessa.
luen ruotsin rästitenttiin ja haluaisin oikeastaan olla metsässä tai järvenrannalla tai jossakin, pois. paitsi nyt kun luin tätä.

kiva lukea sinua!

riikka

Unnaaarna kirjoitti...

oletko siellä yläkerran huoneessa vasemmalla? se on kai isompi huone...ikkuna ehkä etupihalle päin. Voi tuntuu niin hassulta ajatella että viime sykynä muutin sinne! Että se oli minun syyskoti ja nyt se on teidän kesäkoti!

joo. koti se on tämäkin. vaikkakin väliaikainen.