Unessa lintuja.
En tunnistanut niitä kaikkia, yksi päästi tutun äänen ja lensi suoraan ylöspäin kuin sitä olisi vedetty köydestä. Se oli pullea, kellertävä.
Oli tosi isoja kotkia, niin isoja, etteivät ne näyttäneet edes linnuilta. Niitä oli kaksi ja ne taistelivat. Oli Kiuruja. Nekin olivat tavallisia kiuruja isompia. Sorsia, lokkeja, puluja. Kaikki isolla aukealla.
Kun olimme lähdössä poispäin tuli tiellä kaksi värikästä lintuja, joilla oli vaaleanpunaiset pyrstöt meitä kohti äkäisinä. Minä liukastuin ja kaaduin ja pelkäsin että ne nokkivat minut, mutta ne eivät.
Ja oli korkea korkea kerrostalo, jossa oli sellainen katto, josta saattoi nähdä aukean ja linnut. Katolla käveli kissoja. Ja ensin yksi villakoira. Se pelkäsi kauheasti. Sitten tuli muita koiria. Hyvin pieniä.

Pienet lapset näkevät unissaan eläinhahmoja, koska eivät vielä osaa prosessoida tunteita ihmisiin. jotenkin näin.

loppuviikosta menen sienestämään ja kalaan.

joskus on hyvä lukea vaikka sanna karlströmiä ääneen. joskus on hyvä sanoa jos kaipaa.