ironia

sinä heräät huoneesta kevääseen
verhot on ohuet
ja siellä on valo
suudella monta kertaa
vaikka tietää
ja sitten kävellä keväistä jäätä pitkin
sitä jäätä joka liukasta
kävellä vaikkei oikein tiedä mihin suuntaan
ja sitten näkee rakennuksen
joka on koulu
ja niin väsyneet silmät että haluaisi nukahtaa vessaan

ja sitten kotimatkalla
ostetaan tuoretta leipää leipomosta
ja ei tiedä ei tiedä

aurinko on niin
lämmittävä
että tytön kanssa mietitään jäätelöä
ja kumpikin kertoo veljestä
ja pojista
ja kun naapuri kävelee pihan poikki ja hymyilee me itkemme ja nauramme samaan aikaan
nauramme sitä että itkemme auringossa
ja minä kerron että sinä päivänä
kun oli viime kevät ja kaikki meni
sillä tavoin sekaisin
että rappuset ja hissit ylöspäin oli aina odotusta painajaisesta
ajattelin sanoa että täytyy aloittaa alusta

ja sitten tyttö sanoo että sinä olet ansainnut uuden alun

ja sitten sinä kysyt luottokorttilaskua
mutta vastaukseksi tuleekin
että on sairaalassa
koska on yrittänyt uudestaan
mutta on soittanut ambulanssin
itse

ja sinä tuijotat viestiä
tuijotat viestiä etkä tunne mitään
et tiedä mitä vastata
ja samaan aikaan kun on viestin ääni
sinä sanot puhelimeen että puhutaan myöhemmin
ja pidät siitä äänestä joka siellä on
ja sitten luet viestin

ja vasta sitten kun on minuutteja
jalat tärisevät
kädet niin että istut paikallasi minuutteja

ja miten monesti tänään
että kaikki menee aina kehää

aina uudestaan ja uudestaan ja uudestaan

ja sinä istut täällä saaressa joka on kylmä joka on
kevät joka on saari saari
istut täällä ja sormin jotka vapisevat kylmästä kirjoitat
sen mitä olet pelännyt
eniten
melkein
ellei lasketa sitä mikä on veli.

ja sinä tiesit
että jos sinä haluat elää
ja toinen ei
voi
ilman että sinä
se miksi hän eläisi
sinä valitsit


sinä villapaita päällä
täriset
vaikka kirkas kirkas taivas.

sumu sumua.