vaellusta läpi
sen mistä säätietosivulla on auringon kuva
pelkästään
mutta harmaa tuuli vähän
ja sitten nukahtaa kunnes oveen koputetaan
ja on nähnyt unta
ampiaisista
joita kesä tuo tänne täyteen, aggressiivisia
ja punatukkainen tyttö, jolla aina melkein palmikot
pelkää niitä niin että minä otan pyöreän muovisen astian ja paperin ja ampiainen on valkoinen
mutta samalla niitä on lisää ja lisää ja lisää ja ne lentävät niin nopeasti

ja kylpyhuoneesta jossa yrittää ottaa suihkua
mutta silmät eivät pysy auki
ja yhtäkkiä tajuaa että on kaatunut ja lyönyt pään ja
poika
jonka kanssa asunut kaksi vuotta jo on vieressä mutta ei auta ylös
kysyy pyytäää auta kiltti minä en voi pitää silmiä auki ne eivät pysy minua pyörryttää
mutta poika ei auta ja lattialla hieroo vain saippuaa tukkaan ja yrittää horjuvin askelin nousta

ja herätessä rosalega skemmtileg
soi päässä
rosalega skemmtileg

ja sitten syö näkkileipää ja äitin lähettämiä pieniä kovia rukiisia leipiä.

ja illalla olisi konsertti
konsertteja konserttejen perään
mutta tänä yönä pitäisi nukkua, minä sanon.
minä sanon minulle jonka rytmi muuttuu aamujen mukaan
jonka aamut alkavat aina seitsemältä
mutta päivä ei lopu
niin että saisi yli viisi tuntia
siihen väliin
maata liikkumatta tietämättä ajattelematta

ja montako kertaa päivässä pitää syödä?
minä sanon minulle siitäkin.

ja että työhakemukset
että islannin aine
että kielioppitehtävät
että draamakirjat
että romaanikässäri
että näytelmäkässäri
että tulevaisuuden gradu
että kaikki muutkin kuin vaeltaminen läpi harmaan läpi auringon läpi tuulen läpi läpi läpi
että mitä ihmettä minä harhailen

"Islands sinking from musicians, bedtime stories, York Magicians,
but you don't have to worry darling, frozen hearts leave
seetrough scarring, and no one else will know unless you tell."

ja Sannen luona teetä ja suolakeksejä
ja me puhumme meistä
että emme halua mennä sinne missä vain how are you
että me tahdomme kumpikin toisistamme
enemmän
mutta minä katoan minä kuljen kauemmaksi kuljen aina vaan
ja siinä samassa minä tajuan että niin
niin monta ihmistä olen menettänyt
koska olen vain ajatellut
mutta lakannut tapaamasta
olen lakannut kysymystä mitä kuuluu ja kuuntelemasta mitä toinen oikeasti vastaa
niin monta tyttöä jotka olivat minun tyttöjäni
ja poikia joista olisi voinut tulla minun poikiani
niitä ihmisiä jotka ovat olleet olleet niin paljon hetkessä
ja sitten pakokauhu siitä
että miten käy suomen
miten käy teidän joille olen sanonut että sinä sinä
tärkeä minulle
miten käy kaikille niille joiden kanssa on pitänyt aloittaa
että nyt aloitamme
että nyt emme katoa
että nyt että nyt
nyt kirjoitan
nyt näemme
sitten
ja sitten kuitenkin
kuluu kuukausi kuluu toinen
ja minä vain ajattelen
mutta en tartu käsiin

enkä tiedä suurimmaksi osaksi mitään
kenenkään elämästä
siellä
olen vain omassani täällä
ja se tuntuu niin surkealta
että
en voi kertoa ystävistäni
juuri mitään
muuta kuin mitä minä heistä
täällä minun kuvitelmatosikuvissa

ja miten helppoa
miten helposti sitä voikaan unohtaa.

"Drink to ghosts of past years' catastrophic love affairs,
to robes of red and silver tales worn thin from too much care.
Comfort doesn't always come in glasses, but perhaps tonight
I won't be the only one with blue headlights."

- Shout out loud, Blue headlights-