olen ihan poikki.
teatteri on nyt ohi. mutta on vielä paljon
kaikkea muuta
tai siis
nyt sitä vasta tajuaa että miten paljon onkaan
tuntuu että olen pudonnut
sellainen olo että muut on jossain junassa tai bussissa
ja oho
onkin itse jäänyt laiturille
tämän päivän lehdessä oli se satutuntijuttu.
ja islantikin on varmistunut. tahtoisin mennä valaskurssille. mutta se on jo syksyllä enkä muutenkaan olisi päässyt sinne minun pohjatiedoillani.
tulin vähän kipeäksi viikonloppuna mutta en oikeastaan
kun join flunssateetä. toisaalta luulen
että minun pitäisi sairastaa nyt
ennen joulua, ennen lähtöä
pitäisi levätä sillä tavalla
kunnolla
ärsyttää ja suututtaa
ettei mitään ikinä ehdi tehdä kunnolla
ei tavata edes ystäviä
ei kirjoittaa edes omille ystäville. ei mitään.
kaikki aika menee vain paikasta toiseen siirtymisessä ja sähköposteihin vastaamisessa
ja sitten kaikki unohtuu ja sekoittuu ja on vain mylly ja yöllä ei saa unta kun yrittää muodostaa mieleensä listoja tekemättömistä asioista
eikä se lähde sillä pois että ajattelee ettei nyt pitäisi ajatella vaan nukkua
ja sitten on tuhat ja yksi tarinaa päässä on se ja se ja se ja se
ja niitäkin pitäisi ehtiä kirjoittaa
voi
ehkä islanti tekee minulle hyvää
vain jo sen tähden ettei minulla ole siellä vielä mitään
että minulla on syy jättäytyä järjestöistä tauolle
koska en ole maassa
on hyvä syy olla menemättä luennoille täällä koska
ja olen pitkästä aikaa innoissani kursseista ja luennoista
mitä siellä on
ihan oudoista
siellä on mm. ipod kurssi! älkää kysykö miksi. mutta oli ihan huippu selostus siitä miten ipod on muuttanut yhteiskuntaamme jne jne jne. vau.
oli siellä myös oma kurssinsa 11.9 päivälle. heh. vitsi. kukahan siellä keksii työkseen noita kursseja?
ja meillä on siivousurakka kotona. tämä on jälleen kerran pahemmanlaatuinen läävä. ei vain sotkuinen vaan myös likainen. paskainen suoraansanottuna. eikä tee mieli siivota kun on niin paljon siivottavaa. sitten tulee vain enemmän. ja kun on tuhat tärkeämmältäkin tuntuvaa hommaa. plaah.
miten hommavuorista selviää? miten saisi päänsä lepoon?
kunpa olisin karhu. nyt olisi viimeistään talviunien aika. voisi vain käpertyä kokoon. lämpimään. eilen pyörä oli jäätynyt räntäsateen jäljitä niin etten saanut lukkoa auki illalla. ja nyt se on sisällä sulamassa.
huomenna multa lähtee tukka. ystäväni leikkaa. ja sitten me mennään sen jälkeen hampurilaisille. olemme suunnitelleet sitä pitkään, mutta minulla on moraalinen dilemma roskaruoan kanssa. ilmeisesti.
ja ilta on hämärä jo neljältä.
ja ja ja
5 kommenttia:
Tukka lähtee? Mitä tarkoittaa, jos Hannelta lähtee tukka? Kaikki? Vai vain varovasti? Kuka leikkaa?
Hanne Hanne, olet samassa suossa kuin viime vuonna. Homma-Hanne. Aina menossa. Niin tunnollinen. Viuh viuh sanoo pyörä ja hame hulmuaa.
Minäkin haluaisin olla karhu! Viimeaikoina olen halunnut pysyä unissa aamuisin, kun alan herätä. Olisi mukava vain nukkua. Sitten ei tarvitsisi tehdä mitää. Lähinnä ajatella. Sitä ja tätä ja tuota. Ja se ja se ja se, kuten sanoit. Ja se. Kun nukkuu, näkee kuvia, se on kivaa. Saattaa vaikka päästä kotiin, nähdä äidin ja siskon ja lunta. Unissani en stressaa enkä pelkää.
Mutta että tiedät. Minäkin luen aina kun täällä on jotakin uutta!
Minakin luen! Aina kun jaksan nettiin lahtea, eli aika usein nykyaan. Ja vai lahtee tukka,
huu! Ja myos onnea etta Islanti on
varmistunut. Siella on varmaan kovin veikeaa. Ja kummasti sita alkaa nauttia siita, ettei ole velvollisuuksia oikein mitaan tai ketaan kohtaan. Paa lepaa kummasti kun on kaukana.
suurin ärsytys on vain se, että on velvollisuuksia. vaikka kuinka tekisi mieli jäädä sänkyyn makamaan, se ei vain onnistu. jotkut jutut on pakko hoitaa. ja ärsytys ärs kun minä oon koko ajan tulossa kipeäksi. tiedätte varmaan, sellainen tukkoinen, heikko ja kolho olo. kurkku karheana ja nenä tukossa tai vuotavana.
ja löin eilen varpaani tuoliin, niin että nimetönvarvas on ihan musta ja sairaan kipeä. mistä tietää onko se murtunut?
ja tukka lähti niin, että se on olkapäille suurinpiirtein just ylettyvä. Saara J. leikkasi.
Minä olen tyytyväinen sinun hiuksiin sitten, kun näen näe. haaveilin yhtenä päivänä siitä, että sulla ois lyhyet hiukset. Kun omille ei koskaan kehtaa mitään, niin sitten haaveilee toisten.
Ja kuule. täällä se vasta läävä onkin. kaamea kamala yök. keittiön pöytää ei voi käyttää koska se on jokaista kulmaa myöten täynnä minun rojuja. syödään tuolin päältä tai sitten tiskipöydällä tyhjän piparilaatikon tai pannulapun tai tiskivuoren päällä tai hellan kulmalla. ja nyt sotkin juuri tämän toisenkin huoneen. täällä ei siis näy enää lattiaa ollenkaan. ei voi olla muut tässä huoneessa kuin minun tavarat. ja minun tavarat on aina sellasia että niihin ei saa koskea. koska niillä on siinä sotkussa muka joku järjestys. että ne on laitettu tiettyjen teemakasojen mukaan pitkin pöytää. ja kun roope yrittää pyytää, että voiko kasat nostaa lattialle siksi aikaa kun söisi, niin minun huuli mutristuu. kun ne ovat niin kovin tärkeitä kasoja.
viime yön valvoin yrittäen asettaa sivunumerointia ja sen sellaista. valvoin kuuteen. ja heräsin paniikissa yhdeksältä jatkamaan. on aivan kauhea olo. silmät kutiavat pienet tihrut, iho sellainen vähän nukutun pehmeä ja kuiva. juon appelsiinimehua johon on sekotettu sitruunaa. lääkkeeni.
haluaisin jutella kanssasi joku päivä. silleen että miten sen työsi kanssa nyt oikein on? paljonko puuttuu? milloin valmistujaiset? saako lähettää kortin jo onnea?
voi. tänään ajattelin talvia, meitä kaikkia. iltoja. mutta niistä kirjoitan nyt tuonne oikeaan tekstiin.
Lähetä kommentti