yöllä oli myrsky.
minä näin paljon unia. painajaisia ja sitten ihan outoja
aamulla muistin vain kirjasta kuvan jossa oli monta aukeamaa jatkuva puu
sellainen sukupuun tapainen, siinä oli lokeroita
ja kaikissa jotakin intiankielisiä nimiä
ja sen kirjan nimi oli jotakin niin kuin makuuhuonetarinoita.
se oli sellainen eroottinen kirja pohjimmiltaan, vaikka ne olikin satuja kaikki. kaikki sukupuun osat.
minä luulen että ennen nukahtamistani viimeisillä voimilla satujen merkityksestä lapsille lukemani vaikutti alitajuntaani
tai mihin ikinä tajuntaan.
olen siis tosissani koukussa gradumateriaaliini. tai ehkä gradumateriaaliini. mutta on ihana olla joskus innostunut koulusta. tai sellaisesta. että tutkii vaan. että ottaa vaan erilaisista asioista selvää. vähän kerrallaan. tietämättä vielä ihan tarkkaan miksi.
aamullakin satoi täysillä kun poljin astudiolle.
sitten minua taas vähän nosteltiin ja heiteltiin ja pyöriteltiin aina välillä. ja minäkin koetin nostaa toista, joka on ainakin puolet minua pidempi. me erikokoiset. me jotka olemme näytelmässä naimisissa. mutta on hauskaa. on hauskaa näytellä. voi. se on niin hauskaa. välillä paljon hauskempaa kuin kirjoittaminen.
ja pitäisi käydä kai äänestämässäkin. olen vain vähän väsynyt politiikkaan.
ymmärrän vuosi vuodelta paremmin äitini sanoja kun hän hyvin ponneekkasti aina sanoi ettei ole kiinnostunut politiikasta. äitini, jolla oli ajatuksia ja joka tahtoi parantaa maailmaa.
niin. en tiedä tahtooko hän enää. voiko sellainen tahto kadota? voiko tilalle vain tulla turtumus. sellainen arki että onkin vain rutiinit. että sitten kun on vapaata aikaa sitä vain on ja lukee dekkareita. ettei sitä jaksakaan enää kiinnostua maailmasta. yrittää turhaa sitä muuttaa. vaikka korostaahan äiti aina sitäkin. että kuinka paljon moni asia on muuttunut. että on mennyt eteenpäin. että kyllä ihmiset ottavat ympäristön huomioon paremmin kuin 80-luvulla tai ennen
mutta onko se paremmin
onko se vain eri lailla? että ehkä joitain asioita kyllä. kaikki puhuvat ilmastonmuutoksesta ja kaikki tietävät rehevöitymisen. mutta entäpä kuluttaminen? entäpä jatkuva kasvu? eikö kaikki tuollainen ole mennyt vain pahemmaksi? emmekö me tahdo enemmän ja nopeammin yhä vain enemmän ja nopeammin?
enkä kestä tätä kun en saa ikinä kuulla siitä islannista. että milloin se viimeinen sana oikein tulee!
6 kommenttia:
Minä vain katsoin Yle Areenasta uutisia ja syysmyrskytiedotusta ja halusin olla mukana myrskyssä. Tuulta ja harmaata ja märkää. Viileää. Oi syksy!
Ihanaa kuulla, että olet koukussa gradumateriaaliisi! Ja kamalaa kuulla, että teet gradua! Koska... valmistut sitten ja entä sitten? Minä joka en ole edes tehnyt kandiani, minä en valmistu koskaan ja muut kyllä ja ne menevät ja minä jään.
Ja minua taas. Minua ei kiinnosta opiskelu ollenkaan. En jaksaisi palata sinne siihen suohon. Koska se tuntuu lo-put-to-mal-ta. En valmistu koskaan.
Ja niin, politiikka, vaikuttaminen, muuttaminen. Ah ja voi. Turtumus on ymmärrettävää, koska tuntuu, ettei yksi ihminen, minä pieni, en minä voi tehdä mitään vaikuttavaa! Kun omaa panostansa ei näe! En näe, minne lajittelemani roskat lopulta päätyvät. Näen vain, että autoja myydään, bensaa ostetaan, jokainen ottaa muovipussin kaupassa, uusia tavaroita kaupat täynnä. Sellaista minä näen. Ja jatkan roskien lajittelua.
Voi pinju, ei tartte mun valmistumista pelätä vielä pariin vuoteen. Mulla kestää niissä draamaopinnoissa kuitenkin vielä yks jos toinenkin vuosi. kun niitä ei millään kirjatenteillä tentitä. Ja sitten olen ajatellut tässä hiljaseen myös tekeväni pedagogiset opinnot, jot saisin open pätevyyden. Kun niin. Kaikilla aloilla on kilpailua. Ja kai sekin on aika hyvä meriitti, että on pätevä siihen virkaan mitä hakee.
Niin minä vaan hiljakseen alan lähestyä sitä tulevaisuudessa häämöttävää graduani. En siis varsinaisesti sitä vielä tee.
Ja tunnin päästä menen äänestämään. yksin. tämä minun avopuoliso ei aio äänestää, koska kielsin häntä äänestämästä sitä jota hän olisi äänestänyt. joten nyt hän ei äänestä ketään! hah! olenpas minä hyvä vaikuttamaan...
No hyvä! Hyvä ettet valmistu! Hih hih, vaikka taitaa olla vähän kummallisesti sanottu. Mutta niin se on. Hyvä juttu.
Ooo ja minäkin muuten haluaisin jo kuulla siitä Islannista! Koska toivon kovasti, että kaikki menee hyvin.
Ja voi sitä Karia. Voi sinua. Voi teitä. Miksi kaikki on aina sellaista Draamaa ja Asiat niin Isoja ja sanat niin Vaikuttavia (kirjoitan kuin A.A.Milne konsanaan isoine kirjaimineen).
No tämä ei ollut nyt mikään vakava juttu, koska hän olisi äänestänyt vitsillä joka tapauksessa, ja musta se oli tyhmää. Mutta silti. Pitää munkin aina päästä sanomaan oma sanani kaikkeen toisen tekemiseen.
Ja mun ehdokas pääsi! Jei jei! Ensimmäistä kertaa!
minäkin olen innoissani gradukirjoista ja samalla katselen muiden pääaineiden tutkintovaatimuksia ja kursseja.
ehkä me pidetään graduesitelmä samalla kertaa ja sitten lahdelma voi taas sanoa, että joo hanne ja riikka, ne istuu aina vierekkäin eikä ole varmaa kumpi on kumpi, toinen on toisen vastakuva, kaksoissisar ja peilipinta, ja ne on tehnyt gradunsakin yhdessä, vaikka ihan eri aiheesta.
hmmh.
täällä minun ja jannen luona saa tulla käymään, kun olet helsingissä. ihmisillä tuntuu vain olevan melko kiire kun ne tulevat pääkaupunkiin, niin että on etuoikeus tavata joku ja vielä suurempi saada joku luokseen omaan kotiin. se tuntuisi hyvältä, saada tänne omien ihmisten läsnäoloa.
ja se silvople on varmasti ihana. en ole vielä käynyt siellä, kun se on kallis, mutta jannen äiti on luvannut viedä meidät syömään sinne, tietysti lounasseteleillä. odotan kyllä sitä.
minäkin pidän siitä tunteesta, kun tutkii jotain eikä tiedä mitä. ja sitten kirjoittaa. ja oikeastaan sama onko se fiktiota vai tiedettä, mitä lopulta tekee. kunhan on salaisuuksia, paljon salaisuuksia joihin voi kääriytyä.
t. riikka
Niin se on. Minua nauratti tuo kuvaus lahdelman sekoittamisesta. mutta niin se on.
voi yhtäkkiä minun päällä on taas hirveästi asioita. se kiire. voiko sen vain lopettaa? ja sitten voisi tulla istumaan toisen keittiöön, ottaa kupposen teetä. katsella ehkä ikkunasta. eikä olisi mitään sen kummempaa.
Lähetä kommentti