Yhtäkkiä tajusin että näytän ihan veljeltäni.
tietokonepäivä. olen ollut kirjaimellisesti saman pöydän ääressä samalla tuolilla kuusi tuntia. ylikin. no taisin pestä uuden mekkoni yhdessä välissä ja ripustaa sen sateeseen kuivumaan.
mutta.
olen tehnyt kaikkia pieniä töitä jotka ovat vaan roikkuneet.
tietokonetöitä.
ajatella jos tämä olisi työ
elämä
koneella
koko päivä. kirjoittamista. kirjoittamista. kirjoittamista.
ulkona sataa. ja minä koko ajan vilkuilen kasvavaa mahaani. se näyttää sillä tavalla pyöreältä kuin sen sisällä olisi joku. mutta eihän siellä ole. mutta se vaan näyttää siltä.
näin unta että olin tullut kamalan lihavaksi.
ulkona on tuuli. aikaisemmin oli lintu puussa. nuori. mietin niitä värejä joita lapset laittoi lintuihin ja mitkä oli oikeat värit. ja miten piti leikata paperi ja miten liimata.
minulla on intohimo. on sittenkin
minulla on tällä hetkellä intohimona muuttaa kaikki. tekisi mieli karjua kaikille opettajille ja opetusministeriöläisille. olen kyllästynyt siihen mitä on
että minä sanon
anteeksi mutta se ei nyt ihan onnistu
ai miten niin
no kun se on aika vaikeaa kun sitä väriä pitää laittaa aika tarkasti ja varsinkin lasten kanssa
niin
ja siis kun lastenhan on tarkoitus painaa omat paitansa?
ei ei ei, ne on niin kalliita ne paidat. parempi on kun sinä teet. ne voi vaikka seistä siinä vieressä ja katsoa vaan.
ah
ja sitten ne tulee yksitellen
ja jotkut haluaa mennä yläkertaan, jotkut katsoo toisten paitoja jotkut seisoo hiljaa
jotkut ojentaa käsiä haluan haluan minäkin tehdä
jotkut sanoo no thank you miss hanne
kun kysyn haluatko sinä kokeilla tehdä itse
no thank you miss hanne
niin. mitäpä siihen on sanomista. jos lapset on opetettu niin kohteliaaksi etteivät he halua enää tehdä mitään itse. parempi kun seisovat taustalla ja odottavat että kaikki tehdään heille valmiiksi. niin on parempi. mitä sitä suotta sorkkimaan omilla käsillä kun joku toinen osaa kuitenkin paremmin.
minulla on intohimo
muuttaa tämä kaikki.
haluan olla tekemättä enää mitään heille
haluan sanoa ja vittuako minä teille mitään paitoja printtaan
tyttö ottaa nyt sienen käteen ja alkaa tuputtamaan
mutta sitten ne olisivat vain peloissaan
kauhuissaan
että joutuvat
että mitä jos menee pieleen
entä sitten jos menee pieleen
minä harjoittelin sitä hemmetin täydellistä kiwilintua viiteen kertaan ennen kuin se onnistui. miksi lapsille ei anneta mahdollisuutta harjoitella yhtään mitään
niitten pitäisi onnistua heti ensimmäisellä kerralla tai sitten ei yrittää ollenkaan.
tässä maailmassa ei saa epäonnistua.
ainakaan jos se maksaa jotain.
argh
3 kommenttia:
Miksi se on Miss Hanne eikä Miss Honkanen? Miss Hanne kuulostaa kyllä paremmalle.
Sitäkin on syytä miettiä, että tulisiko lapsia edes kannustaa tekemään jotain siksi, että heistä tulisi siinä taitavia. Tarkoitan siis, että tulisiko lapsien painaa omat paitansa siksi, että siten he harjoittelun tuloksena jonakin päivänä osaisivat painaa oikein kauniita kuvia. Tuleeko pyrkiä virheettömään ja kuka määrää mikä on virheetöntä ja täydellistä.
Roopella oli kitaraoppilas, joka ensimmäisellä tunnilla piti kitaraa kaikin puolin väärin päin kädessä. Roope sanoi, että tuntui silkalta luovuuden murhalta korjata asia. Mitä kaikkea olisi voinut syntyäkään jos olisi lähdetty tytön lähtökohdista!
-Miss Heidi
öh, kirjoitin pitkät sepustukset mutta ehkä liian pitkät kun ei julkaise tämä rakkine.
Mutta vain etunimi siksi, koska minulta alussa kysyttiin että miksi haluan lapsien minua kutusvan ja sanoin että mun nimellä tietty. sitten vasta tajusin että niin. kaikki opethan on lapsille sukunimellään. ja mrs ja miss ja mr. mutta lapsiraukat on mun vain etunimestä niin sekaisin ettei oo ihan varmoja oonko lapsi vai aikuinen. ja toiset sitten hädissään liittää noita etuliitteitä kun ei oikein tiedä miten kohtelias tulis olla ja jos ei sano vaikka miss niin voi joutua ulos ringistä ja kaameaa kunnioittamattomuuta!
en enää selitä koko lapifilosofiaani, voidaan käydä keskustelua siitä kirjeitse tai suullisesti. mutta minun mielestäni 7-vuotiaana t-paitojen painamisessa ei missään nimessä ole tavoitteena tulla TAITAVAKSI t-paitojen painajaksi. minun mielestäni 7-vuotiaan kaikessa tekemisessä on lähtökohtana kokeileminen. lapsille pitäisi antaa mahdollisuus kokeilla kaikkea. kyllä niillä on vielä aikaa tulla taitavaksi tai menettää kiinnostuksensa. mutta ei voi tulla taitavaksi jos ei saa koskaan edes kokeilla, aloittaa herättää kiinnostusta ja innostusta.
ja pistää niin vihaksi että tällaisia päiviä kutsutaan sitten "taidepäiviksi" tai luovuudeksi sitä kun lapset seisoo vieressä kun vanhemmat liimaa pikkutarkkaan muotoon leikattuja paperisuikaleita mallin mukaan valmiiksi piirrettyyn ja leikattuun pahvilintuun. että tällasia sitten ylpeesti esitellään muulle koululle luovina taideteoksina. luovuus, jossa ei ole oikeita tai vääriä vastauksia. ja kuitenkin minäkin todistin kahta itkutapausta koska lapsi tunsi tehneensä väärin tai kuten opettaja sanoi yhdelle "onko tämä vähän liian vaikea sinulle, menepä näyttämään äidille, äiti auttaa"
argh.
kiehun kiehun kaikesta siitä ja että vielä kehdataan kutsua LAPSILÄHTÖISEKSI vaikka ovat päinvastoin. argh krrr krr
AAAAARGH. Tulin vaan sanomaan että samaa mieltä oon sun kanssa, Hanne. Tänne ei vaan voi pidemmästi kirjottaa, koska kommentti ei tule läpi. Olen nyt kolmesti kokeillut, eilen ja tänään. Perkele.
Äsken oli sanavahvistussanana "plonsner", kuulostaa huonolta pilsneriltä tai muulta vastaavalta.
Lähetä kommentti