ihan loskamoskaa
unet omituista energiaa täynnä
hirveä aikatauluttaminen, ja minähän niin rakastan sitä
eikä mitään luettuna vielä tänään, ei mitään
muuta kuin tämmöistä taas
että koko aamun käyttää työpaikkojen listaamiseen,
mitä erinäisimmillä metsäsivuilla, yritysten sivuilla
miten hullua, että yhtäkkiä se olen minä joka luen metsäteollisuus lafkojen propagandaa ja toivon että jostain sieltä tärppäisi
ja sitten juoksen lounaalle ja lounaalta avaimien hakuun
ja sitten aiktauluttamista
kaikkien bussien kanssa säätämistä sinne ja tänne ja äh ja voi
miten on ärsyttävää kun joku toinen on aikatauluttanut työsi huonosti
ja sitten vaihvihkaa taas jo kymmenennen kerran ottaa yhteyttä
että voisiko tätä vaihtaa sittenkään
kun ei suostu antamaan suoria yhteystietoja päiväkoteihin
mikä ihme järjestely sekin on
niin paljon helpommin voisin sumplia kaiken itse mutta ei. kordinointia kordinointia. täytyyhän kaikille olla töitä, joo.

ja sitten on yhtäkkiä tässä.
tenttikirjat avattuina, kyllä, avattuina, mutta koskemattomina
mitä siitä jos on vielä kaksi kirjaa lukematta ja viikon päästä tentti
mitä siitä luetaan sitten öisin ja ei niistä kuitenkaan mitään muista.
tämä tenttiminen.

eikä huvita lähteä tänään
vaikka kai se olisi järkevintä
kahlata loskan läpi ja hypätä bussiin
heti joogan jälkeen,
johon koko motivaatio laskenut
yhtäkkiä
ei jaksaisi enää asanan asanaa. käy tylsäksi. siksi uudelle kurssille. pian.

kyllästynyt kaikkeen
paitsi avokadoihin
jotka rahdataan jostain israelista

kaikki on kuun vika
kun se on pieni, on väsynyt eikä jaksa ryhtyä mihinkään kunnolla,
kun se on tulossa täydeksi, on liikaa energiaa ja levottomuus.
kuun vika siis.
onhan meissäkin 70 prossaa vettä miksei se vaikuttaisi meihin kun vaikuttaa meriin ja järviinkin.




1.3. Tää kaipaa pakkasta!
28.2. Suomalaisen kulttuurin päivä.
27.2. luistelu järvellä
26.2, tämä kuva kaaos, kaaos minun ajelehtivuudessani.