stugan rappusilla
yhteys heikko
pöydällä kortti,
jonka lähetti keväällä tytölle, jolla sanat, jolta sanat, jolle sanat
jonka seinällä nyt vanhus lumen keskellä
ikkunasta hymy, silti hymy
ja nyt
samanlainen kortti
minulla
yllättää kirjoittamasta yllättää kortista
jonka nähnyt vain kerran
minäkin vain kerran ja kertoo miksi lähetti sen kelle lähetti
erityislaatuista
minulla sama kortti
minussa
sama odotus sama hymy vaikka on kesä
en haluaisi tehdä valintoja koskaan päättää
että kaikki vain tapahtuisi
stugan rappusilla
yhteys heikko
vesiputouksilla
piti kävellä tänään mutta tuuli
sillä tavalla että istuu tunteja mustalla nahkasohvalla ja kikatikikati
tytöt
päätetään mitä vaaditaan työnantajalta
minä
nykyään se joka soittaa viralliset puhelut ja soittaa ja puhuu virallisesti
epävirallisesti
minä
pieni pienenpieni
minäkö?
että kaikki vain tapahtuisi
että kaikki vain tapahtuisi
ja yhtäkkiä
aurinko paistaa tuulesta
stugan rappusille
yhtäkkiä
ei yhtäkkiä vaan koko ajan
ei tässä
yöllä ei saa nukuttua koska unessa
naispomo kirjoittaa pieneen kirjaan jokaiselta päivältä arvosanan
pyöräilijä nukkuu teltassa ja herää että miksemme yhdessä
kävelee käsikädessä entisen poikaystävän kanssa kadulla kaveri vastaan mitä he ajattelevat nyt
hikoilee ikkuna auki ikkuna kiinni
tuuli
ravisuttaa ruohikkoa puita jotka eivät ole puita
äidiltä ruisleipää joka on ohuita lastuja kuorta
poika sanoo että mennään kalaan yhdessä
nyt sanoo nyt
yhtäkkiä pelkää menettävänsä
koska sinä tykkäät kalastaa
yhtäkkiä
koko ajan koko ajan
stugan rappusilla
te olette materialisteja
minä sanon niin olemmekin
nauran vaikka harmittaa etten sanonut itsekin olet
toinen ottaa jokaisen huomioon
tasapuolisesti aina
jokaisen
minulla tuomitseva katse
aina
silmät
stugan rappusilla
tämä tuuleton piste
lehmänpaska haju tullut avoimesta ikkunasta konttiin
voiko sanoa että rakastua
2 kommenttia:
Hei sinä,
tuulahdin tänne, Radiohead soi, pitäisi keittää pinaattikeitto ja lukea monia sanoja ja suunnitella festarikamppeita (mitä mukaan jne.) ja toivoa koko ajan kunpa ei sataisi niin että varmasti sataa.
Nälkä on niin että mahani voi kadota murinaansa.
Hän, joka odottaa on ikkunalaudalla kehyksissä, ajattelen aina sinua kun katson sitä. Ajattelen sitä, miten suurta on, että olet valinnut sen kaikkien korttien joukosta juuri minulle.
Muistan päivän kun sain sen. Olin hikinen ja juoksin gradusemmasta kotiin syömään viidessä minuutissa jotain. Mutta jäin kiinni korttiin ja se jäi minuun.
Näinä päivinä toivoo ukkosta vaikka ei haluakaan sadetta, tai ehkä juuri ukkossateen, ohimenevän, raikastavan, nopean. Joskus tuntuu että rakkaus on samalla tavalla.
Minä tiiän että sinä muistat sen. Että se on sinulla. Ja nyt kun minulla on samanlainen kortti, se kortti on saanut vielä suuremmankin merkityksen. Minä en olisi unohtanut sitä korttia aiemminkaan, mutta nyt minä muistan sen aina.
Lähetä kommentti