eilen lahdettyani kiirehtimaan bussiin
tulin ajatelleeksi
ystavaani
jonka nimea en kirjoittanut eilen
pamapamapama. miten saatoin unohtaa! ja sitten ajattelin hanta koko illan.
kuvittelin meidat ensimmaisena iltana sinne kahvilaan
kun yritetaan tutustua
ensimmaista kertaa
ja sitten ne kaikki seuraavat kerrat kun ei olla kahvilassa
mutta on silti teeta.
voi.
miten kaipaankaan
kotiin
ja silti
olen mahdottoman tyytyvainen taalla.
3 kommenttia:
:) ja kiitos. koska minä olen minä, pelkäsin ettemme ehkä olekaan ystäviä enää ja etten kuulunutkaan porukkaan vaikka aina toivoin kuuluneeni. (minulla ei kyllä oikein ole suhteellisuudentajua, ainakaan kaikkina päivinä yhtä paljon). en muistanutkaan, että tapasimme kahvilassa, mutta niinhän se oli, ja olin varmaan aika hiljaa, mutta mukavassa tuolissa ja myöhemmin vielä teetä monta kertaa ja ikkunoissa ihmisiä. ja olen hyvin onnellinen, jos te tulettekin takaisin, vaikka joskus muualla on kyllä helpompi olla.. Ja että teidät ehkä löytää samasta asunnosta jostain ja meillä ainakin voi juoda teetä ja on jopa sohva! jolla katsella leffoja.
Hyvää kuitenkin sinne, missä olet nyt, Hannenen
hih
minusta tuntui niin pahalta kun
istuin siellä bussissa
ja yhtäkkiä sinun kuva tuli minun mieleen ja sitten minä ajattelin
että voi miksi minun piti luetella kaikki mahdolliset nimet ja miten minä saatoin unohtaa sinut!
ja sitten olisin heti halunnut kääntyä takaisin ja deletoida koko tekstin koska rupesin olemaan varma että lista on niin puuttellinen
ja ja ja
mutta sitten ajattelin sinua. ajattelin vain ja tuli hyvä olo.
on hyvä ajatella lämpimiä hetkiä. tuuli on yltynyt hirmuiseksi.
listat ovatkin hankalia. en tiedä voiko niistä saadakaan kokonaisia. minäkin ajattelen sinua toisinaan, vaikka olenkin hiljaa itsestäni täällä. tiedätkö minäkin tahdoin ostaa kaikki mekot pariisista. luulen että se liittyy siihen, että tietää lähtevänsä joskus, ja tahtoisi ottaa mahdollisimman paljon mukaansa. pukee sen tunteen mekkoihin.tuuliselle saarelle rutistus, helman kohahdus, kohta kesä.
Lähetä kommentti