meditaation energia alkaa kadota
ja olen vain turhautunut
venäläiseen islanninpariini
jolle ei kelpaa sitten mikään ehdotus
hei, ootko koskaan kuullut että joskus vois sanoa joo!
ei ole tainnut harrastaa ainakaan improvisaatiota
koko päivä pilalla
kun istuu kello kymmenetä kello kolmetoista ja kolmekymmentä yliopiston kahvilassa ja yrittää kaikkensa
todellakin kaikkensa ehdottaa ihan mitä tahansa
sanoo jokaiseen toisen ehdotukseen kyllä
mutta ei sekään auta koska sitten se toinen ei tiedä miten toteuttaisi ehdotuksensa
ja nyt kaiken lisäksi emme edes esitä sitä huomenna koska emme saaneet sitä valmiiksi
ja ulkona tuuli
minulla hatun keltaiset sukkahousut
enkä jaksakaan mennä sovittamaan mokomaa punaista mekkoa josta eilen soitettiin
en jaksa mennä edes mokomaan bonukseen ostamaan ruokaa
enkä voi soittaa yhtään kenellekään koska puhelimesta on taas kerran loppunut raha
en tajua miten helvetin kallista voi täällä olla puhua yhtä puhelua
mä oon ladannut jo kaks kertaa 2000 ja kerran 1000 eli viisituhatta kruunua
joka olisi vuosi sitten ollut enemmän kuin 50 euroa!
ja herranjumala
mä en todellakaan PUHU täällä puhelimeen
soitan sellaisia puheluja että missä oot ja missä nähään nähäänkö tai lähetän viestin
enkä juonut edes kahvia.
että voikin tulla äkäiseksi ryhmätöistä.
2 kommenttia:
Joskus ryhmätyöt on vaan sietämättömiä. Itse inhosin niitä lukioaikoina niin paljon, että sain päänsäryn, kun mainittiin joku projektiryhmätyö. Sitä aikataulujen suota ja kompromissiruuhkaa.
Tai ehkä olen vaan jotenkin vääränlainen. Uskoisin että se liittyy jotenkin myös siihen, että en koskaan oppinut laulamaan kuorossa.
Niin. kai minäkin sitten oon vaan vääränlainen.
Mutta jotenkin tekisi myös mieli väittää että se riippuu hyvin paljon siitä minkälainen on muu ryhmä tai pari
koska toisinaan olen loistava ryhmätyöskentelijä
ja mulle oikeasti kävisi ihan minkäalainen työ tällä kerralla kunhan saataisi tehtyä mutta
joskus vaan osaa olla niin vaikeaa.
oi ja voi. mitenkä osaakaan.
Lähetä kommentti