eilen illalla minä ajattelin
kun taas kerran kuulin että eräs
minun läheltäni oli joutunut sairaalaan
se on kuumetta vain, mutta kuitenkin
että entäpä
jos ihmisten paha olo, mielenterveysongelmat, se ettei näe elämässään merkitystä, halua elää
onkin vain luonnon keino rajoittaa meidän jatkuvaa kasvuamme
kun taudit eivät enää tehoa kunnolla, koska meillä on lääketiede
ja kun hedelmättömyys (se on lisääntynyt länsimaissa jatkuvasti) ei ole enää mikään ongelma, kun on hedelemöityshoidot ja kuka tahansa voi saada lapsen biologiasta huolimatta
niin entä
jos me olemmekin alkaneet rajoittaa syntyvyyttämme, liiallisuuttamme itse
entä jos meidän mielemme on vain seuraava keino?
kun ulkopuoliset tekijät eivät enää säätele meitä, kun me yritämme hallita kaikkea, niin me väistämättä alamme itse rajoittaa itseämme
me pidämme väkisin hengissä ne, jotka eivät edes tahdo elää
eikö se ole järjetöntä?
me pidämme hengissä ne, jotka eivät pysyisi hengissä ilman, ja me pistämme ne lisääntymään, jotka eivät lisääntyisi ilman ja sitten vielä pakotamme elämään ne jotka eivät eläisi ilman.
ja tällaisia ajatuksia ajattelen minä, jolla on elämänkumppaninaan itsemurhakandidaatti.
entä mikä on sitten seuraava keino? entä jos kaikki ilmastonmuutoksetkin ovat vain sitä. että meitä pitää saada täältä vähän lahdattua. että meitä oikeasti on ihan helvetisti liikaa ja kun kasvu ei näytä pysähtyvän. ei sitten mihinkään. kasvu vaan kiihtyy. ja politikot ovat huolissaan kun ihmiset eivät taas kuluta tarpeeksi.
'
ja mielenkiintoinen on tutkimus homoseksuaalisuuden suhteesta resursseihin. rotilla oli tehty kokeita, joissa ensin ruokaa oli riittävästi rottapopulaatioon nähden, mutta kun ruokaa vähennettiin niin, että sitä riitti hyvin enää puolelle populaatiosta, alkoikin homoseksuaalisten rottien määrä lisääntyä! Niin että populaation koko palautui lopulta sellaiseksi, että ruokaa taas riitti kaikille.
niin. jotenkin minä uskon siihen, että syntyvyyden säätely on tarpeen ja että se tapahtuu keinolla millä hyvänsä. ja että tämä nykyinen meno. kun me alamme tuhota itseämme sisältä päin, on kauhistuttavaa. ja että tähän pitäisi olla jokin muu ratkaisu. onko se niin mahdottoman vaikea ymmärtää, ettei me omisteta tätä maailmaa? että meillä on vain tämä yksi pallo, jossa on elettävä? ja että me ei voida elää täällä yksin. että meidän itsemmekin takia me tarvitaan koko ekosysteemi.
voi, miksi ihmeessä ihmisestä on kehittynyt tällainen hirviömassa?
2 kommenttia:
Niin. Kunpa voisit tulla istumaan minun siniseen keittiööni. Tänään ajattelin, miten todella pidin siitä asunnosta. Se oli koti.
Tulee uusia.
Mutta miten satuitkin juuri, juuri ajattelemaan samoja ajatuksia meistä, ihmisistä, tästä sekopäisestä lajista, joka tuhoaa sekä elinympäristönsä että omat lajikumppaninsa! Katsoin Ana Paulan kanssa todella, todella hyvän dokumentin nimeltä "Korporativismi" . Siitä, kuinka yritykset todella omistavat kaiken.
Boliviassa vesi yksityistettiin. Amerikkalainen vesiyhtiö tuli maahan, osti kaiken ja omisti jopa taivaalta satavan veden. Ihmisten piti maksaa siitä. Nyt, juuri tällä hetkellä, Monsanto ja muut kumppanit patentoivat ihmisen genomia. Ihmisen, gorillan, kalan, kasvien... Jokaikisen geenin ne patentoivat sitä mukaa kun löytävät.
Yrityksillä on ihmisoikeudet. Yritykset ovat laillisesti ihmisiä! Ainoa mikä niiltä puuttu, on moraali. Aargh!
Ja yritykset muodostuvat ihmisistä, yksilöistä. Mutta instituutio on kasvanut liian suureksi. Yksilöt eivät enää toimi yksilöinä, vaan ainoastaan instituution osasina, toteuttavat hirviömäistä rakennelmaa, jonka lait on ihmisten kirjoittamia, ja ne lait ovat ihmistä vastaan. Ja sitten me noudatamme niitä! Ostamme lenkkareita ja paitoja ja roskaa, vaikka tiedämme, ettemme tarvitse, että ne on tehty lapsityövoimalla ja kaikki jätteet dumpataan mereen. Silti. Kun tahdontahdon haluan.
Mutta. Boliviassa ihmiset protestoivat, menivät kaduille. Hallitus vastasi armeijalla. Mutta ihmiset eivät lakanneet. Ja ihmiset voittivat. Saivat takaisin veden.
Uuh. Raskasta. Miksi me olemme hulluja?
niin. nuo yritykset on ihan oma lukunsa. katsoin kanssa taannoin dokkarin tuosta monsantosta ja huh huh. Ihan tajutonta. Ihmisetkö olemme niin ahneita vai mikä meitä vaivaa? Että kaikki pitää omistaa? Ja mistä se on alkanut? Milloin me aloimme haluta omistaa aivan kaiken?
ihaninta on kuitenkin vielä se, että tuuli tulee ja sade sataa ja ukkonen jyrisee ja tulivuoret purkautuvat, jäätiköt sulavat, meret aaltoilevat, maa järisee, meteoriitit lentelevät
tahdoimme me sitä tai emme.
Lähetä kommentti