Ystäväni on menossa tänä vuonna linnanjuhliin
näin siitä unta
että linna oli täynnä hippejä.

ja minä en osaa enää aikaa. pitää lähteä kohta vaikka siihen on neljä tuntia

enkä tiedä mitä tekisi mieli syödä

tekisi mieli vain istua parvekkeella palelemassa
että ei tulisi koskaan enää kuuma
istuisi niin kauan että jäätyisi niin ei voisi edes kuvitella mitään
sanoja
joita ei kuitenkaan koskaan tule sanoneeksi
koska aina tulee aamu
ja silloin herätään
ja kaikki se mikä oli totta öisin ei enää
tunnu missään

paitsi seuraavalla kerralla

kun tulee täysikuu
ja kierretään ympyrää katsomatta alaspäin
kertaakaan
on vain kuu
ja ensimmäiset sanat ovat totta
eikä niitä muista kukaan
mutta ne ovat totta
koska minä muistan ne vaikka en niitä sanonutkaan
ja minun silmäni
niin
tarvitaan pinsetit veitsi ja sakset pyöritetään silmä iriti vesipisara lasille ja siinä preparaatti
valmiina tarkastettavaksi
montako soikeaa ja montako pyöreää loista sieltä löytyy
minun silmistäni
montako
niitä jotka katsovat aivan liian kauan
ei pitäisi sanoa niin
koska sitten alkaa ajatella
eikä sellaisia ajatuksia saa ajatella
koska on valaat
ja suden viittoma on sama kuin peto

ja ensimmäisenä oli uni
sen jälkeen kaikki on loputonta
pitää tehdä sanoista totta
ja asettua tarkkailemaan
kun toinen litistää silmän lasille
kaapii kaiken silmän sisältä ja laittaa kuoren kalan viereen

seuraavalla kerralla on mato
yksitellen me avaamme kaiken
mutta se ei ole vaikeaa
miten avoinaisia me olemme
ja silti sitä ihmettelee miten kukaan ei muka huomaa
että maailma on hei pyöreä

eikä sitä sitten enää muista
on helppo unohtaa kun on välimatkaa
ja villamekkoja odottamassa
kettuja ikkunalaudalla

vain silloin kun on kuuma iho
ja tuulee niin että on kipristettävä varpaat
käännettävä selkä ja pysähdyttävä hetkeksi ennen ovea
kuunneltava kun sade ei kuulu

mutta minä olen turvassa
olen niin turvassa
koska minä saan pitää satuni
eikä niitä tarvitse muuttaa
ja koska ei ole sielunsiskoja tai sielunveljiä tai jumalia tai enkeleitä tai ketään kelle
tekisi salaisuuksia
on ihan turvassa
kunhan vain

on askelia
mahdottomia ottaa
ja sellaisia joita on kiellettävä ottamasta
koska on meriä
ja niiden jälkeen loputtomasti tietä
eikä se muutu miksikään

on aika vuodesta jolloin näkee unta
jolloin ajattelee jotakuta tiettyä
makaamme kolme melkein vieretysten
ja mietimme miksi juuri tänään
kunnes minä kerron teoriani
ja se osui oikeaan
on aikoja vuodesta joita ei voi välttää
ja on unia
jotka tulevat uudestaan ja uudestaan ja uudestaan
ja sitten niitä jotka eivät koskaan toistu mutta niistä jää jälki

voihan sitä pyyhkiä peililasista
puristaa rätit kuivaksi ja ripustaa roikkumaan
ja odotella
sitä voi aina odotella
että lakkaisi
että haihtuisi
ja sitten ei tietäisi mitään
ei näkisi enää mitään
olisi silmänaukot ja niin tyhjä että pullonkorkillinen tuhkaa
sitten voisi istua hiljaa tai nauraen

voihan sitä

enkä minä tahdo lähteä täältä tänään sateeseen
vaan on pakko
eikä ole oikeastaan mitään parempaa
juuri nyt
kun tavata ystäviä joita ei ole pitkään aikaan nähnyt
ihan toiseen maailmaan niin että voi hetkeksi tuntea itsensä ulkopuoliseksi
ravisuttaa
ja palata takaisin
haihduttaa yöt ja kuvat
jotka katoavat ääneenlausuttuina
ja joiden ymmärtämiseen tarvittaisiin kaksi
ja vain minä kirjoitan salakieltä.