Kissat nukkuivat sohvalla. Yksi oli aikuinen iso kissa, musta, se oli tavallaan Mörönpöty (sukulaisteni nyt jo edesmennyt kissa), toinen pienmpi musta kissa, tavallaan Iidis (myös samojen sukulaisteni edesmennyt kissa), ja paljon ihan vauvakissoja. Ne kaikki siis nukkuivat sohvalla, tai se oli sellainen nojatuoli enemmän. Minä istuin jostain syystä niiden edessä, sillä samalla tuolilla. Yhtäkkiä tunsin kuinka niiden kissojen tassut ja kynnet tarttuivat minun selkään ja käsiin. Ajattelin ensin, että ne vaan unissaan venyttelevät, mutta ei, ne kävivät tosissaan kiinni, ne kaksi isompaa, ja sitten jostain syystä ne pienetkin kissat lennähtivät niiden isojen sylistä (isommat nukkuivat kerällä ja pienet nukkuivat tavallaan siellä kerän sisällä, ne pienet olivat kirjavia, tosi suloisia, ja oli siellä mustiakin kissoja) ja tarttuivat. Olin täynnä kissoja ja yritin ravistaa niitä pois. Varsinkin se isoin kissa sai tartuttua minuun jatkuvasti uudestaan. Huoneessa oli muitakin ihmisiä, kissojen omistajat, ja yritin pyytää apua heiltä, (mutta jostain syystä se ei taaskaan oikein onnistunut). Tuntui, kuin huoneessa olijat olisivat nyt olleet hengessä mukana, mutta kuitenkaan he eivät olleet valmiita auttamaan minua, vaan minun piti selvitä siitä yksin.
Lopulta se isokissa oli aivan raivona. Se sähisi ja murisi ja hyökkäili (ruumini olisi siis jo tässä vaiheessa vapaa kissoista) ja omistajatkin olivat ihmeissään ja kauhuissaan.
Ehdotin, että jos kissan annettaisi vähän aikaa rauhoittua toisessa huoneessa.
Kuljin toisissa huoneissa ja yritin äkkiä päästä jonkin oven taakse niin että voisin olla varma siitä, ettei kissa tulisi mukana. Tuntui kuitenkin koko ajan siltä kuin se kissa olisi ollut nurkan takana valmiina hyökkäämään. Katselin käsivarsiani ja niissä oli haaleat raapimajäljet.
Toinen uni oli ehkä vielä ahdistavampi. Koska tuo kissateema on niin tuttu, ettei se enää oikein tunnu miltään. Vaikka toisaalta se vaivaa minua ehkä unista eniten.
Toinen uni oli jälleen kuin elokuva. Siinä oli tapahtunut kuolemia ja vähän sellaista Lynch + kauhuleffa meininkiä. Siinä oli paljon siskoksia, ja minä esitin niiden kaikkien roolin. Oli siis vain minä ja lukemattomasti eri roolihenkilöitä. Siskokset istuivat jossakin puiston tapaisessa ja pelkäsivät. Heidän vanhempansa oli ilmeisesti murhattu ja osa siskoksista oli ihan veressä, osa oli tavallaan kuolleita, mutta he silti istuivat muiden kanssa. Siskosten luo tuli myös muita henkilöitä. Ja ne kaikki olivat jotenkin hämäriä eikä niistä tiennyt, että kuka on paha ja murhaaja ja kuka ei. Siellä oli miehiä, jotka yrittivät lähennellä ja varsinkin yksi, seurasi koko ajan yhtä siskoista, sitten selvisi kuitenkin, että mies oli vain kuuro, eikä siis ymmärtänyt kun häntä kehotti lähtemään. Ja se olikin vaaraton. Ja oli hahmoja, jotka tulivat vain selän taakse seisomaan.
Henkilöt vain vaihtuivat, minä vaihduin henkilöstä toiseksi ja koko ajan oli odotus, että kuka hyökkää, mistä ja kenen kimppuun murhatakseen.
en tiedä.
en todellakaan pysty yhdistämään näitä unia mihinkään todelliseen. vaikka mielestäni olen jo jonkin verran hyvä omassa unityössäni. analysoimaan omia uniani. ei se ole kovin vaikeaa. nämä kissat vain pysyttelevät mysteerinä.
ja pelkään, että alan kohta oikeasti pelätä kissoja.
huokaus.
tämän takiako minä olen jatkuvasti väsynyt?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti