eilen tyttö sanoi että eroamme
niin, minä sanoin
niin me teemme ja minäkin edesautan
katselimme kuinka ihmiset olivat joukko
minä olen liian monta kertaa
kuulunut
on ollut ihmisiä ympyrässä
ja sitten
yksitellen lähdetään
vaikka kuinka
aina
ainahan sitä sanoo ettei koskaan ja kyllä pidetään yhteyttä ja me

mutta kenen salaisuuksia kuiskataan öisin
kenen kanssa painetaan kädet yhteen ja kasvot ikkunaan suunnitellaan valot sammuksissa kuinka sitten joskus
kun ollaan isoja
kenen kanssa nauretaan elokuville joita katsotaan kaksikymmentävuottamyöhemmin

ja minun on hyvä näin
minun on hyvä vaikka ympyrät muuttuvat yksittäisiksi ihmisiksi

ja sitten joskus
sitten joskus on taas ympyrä
toisinaan
ja kysytään mitäs sinä

minä kävelen vaahterapolkuja ja koivunlehtipolkuja
ja lempipuu haapa

ei ole ympyrää
ei ole ympyrää jota kävellä edestakaisin
pysähtyä jokaisen eteen ja katsoa peiliin
kävellä siellä peilien ohi
pysähtyä peiliin ja nähdä kuinka takana liikkuu
minun ympyräni minun ympyräni piirretty punaisella näyttämön keskelle
ei siellä ole ketään

jotkut ihmiset lähtevät erämaahan
jotkut laulavat
joistain ei tiedä muuta kuin että uusi sähköpostiosoite
yhdestä lukee ehkä joskus lehdestä
ainakin nimen

mutta minun on hyvä
suoria viivoja punaisia viivoja
lankoja sinne tänne
ja kaikista paras jäädä aamulla sänkyyn kun toinen lähtee töihin
näyttää miten käsi on unessa
avata verhot ja siellä on värit

eikä se mitään
vaikka joskus tuntuisi että on menettänyt kaiken
yksitellen
jokaisen asian josta on pitänyt
kiinni
eikä se mitään
vaikka ei osaisikaan laulaa ja on unohtanut miten koskettimia kosketetaan jotta lähtisi kaunis ääni
ei mitään väliä sillä nukkuuko vai näkeekö unta
edelleenkään

maailmanloppu

masentaa.
ei pitäisi koskaan lukea mustavalkoisia tekstejä
joissa ihmiset
ne ihmiset joita minä näen joka päivä kun kävelen missä tahansa
kaikki ihmiset
vai onko se vain joku ihmisryhmä? joku osa vain? häviävän pieni
voi kun olisi
kirjoittavat omia mielipiteitään siitä mitä maailmassa on tapahtumassa
ja mitä kukin voisi tehdä.

joskus tekisi mieli kääriytyä peittoihin ja pieneksi
vain sen takia
ettei jaksa ymmärtää
eikä selittää

ja mistä sitä tietää
jos minutkin on vain aivopesty
kierrättämään lajittelemaan säästämään katsomaan ylös ja eteen halaamaan puita inhimillistämään eläimet sanomaan ei sanomaan kyllä asettumaan vastatusten
ajattelemaan
mistä sitä tietää jos minun päässäni ei olekaan mikään totta
että taivaat eivät putoa
meret eivät nouse
valaista ei vuoda verta
ja sudet syövätkin kaikki lapset kaikki aikuiset kaikki koirat ketut hirvet porot
että maailma on luotu
että se on luotu ihmiselle
meille
kulutettavaksi käytettäväksi
vain meille
vain minulle

tekisi mieli sylkäistä niiden kaikkien ihmisten päälle
ihan jokaisen
jotka nauravat
sille että pienenpieni tyttö istuu puunoksalla ja itkee

ilo ja onni

Grizzly man
epäilyttävä dokumentti
voiko sellaisia ihmisiä olla oikeasti? Voiko ruumiinavaaja tuijottaa silmät selällään kameraan ja selittää miltä tuntuu katsoa silvottua ihmistä ja toistaa monta kertaa yksityiskohtaisesti miltä kuulostaa kun karhu raatelee ihmisen. Selkä suorana.
Eikä yksikään kohtaus yksikään ihminen mikään liikuta kertaakaan vaan kaikki tuntuu epätodelliselta niin epätodelliselta että ainoat reaktiot ovat suu auki hämmästys ja nauru.
Hämmentyneissä tunnelmissa. Kyllä. Kyllä se on kaikkien tietojen mukaan dokumentti eikä fiktio eikä parodia.
Mutta Herzog.
Niin, selittääköhän se nyt kuitenkaan ihan kaikkea, jos osa materiaalista oli kuitenkin sen Timothy Treadwellin kuvaamaa. Suuri osa. Ja se itse naamoineen "I love you, I love you bears"
No mutta. Ehkä minä toivun tästä hengästyttävästä luontokokemuksesta.
Tämä olisi ollut kyllä niin nappi meidän tulevaan luonto&elokuva sarjaan.
mutta.

Ja olen myöskin onnellisen iloinen
sillä eilen
minä sanoin ääneen että tahtoisin ihan oman teatteriryhmän
että tahtoisin jonkun pienen
ja nyt
tänään
viisitoistaminuuttiasitten minulle soitti
ja nyt minä olen! Ensi keskiviikkona pääsen ekoihin harkkoihin!
Eihän se ole minun perustama eikä mikään sellainen minun nyt kuitenkaan
mutta tulen olemaan osa
jotakin pientä kokonaisuutta
ja kuulosti niin hienolta mitä alamme tehdä
kirjoitamme itse, minäkin
minäkin! pääsen kirjoittamaan näytelmää!
hii hii
ja lapsille ja monitaiteellista ja ja ja!
voi!
tämä ratkeaa riemusta

ja tänään oli myös hopskeskustelu ja sekin oli kiva
ja minun gradunaiheidea ajatusta ei ihan tyrmätty
ja opintojakin on kivasti
ja voi voi voi

tänään tää ei angstaa!

näin unta Medeiasta.
Sillä oli valkoiseksi maalattu naama ja punaiseksi maalatut huulet, pukeutunut valkoiseen. Hän oli hallitsija, mutta hänen hallitsijansa oli Argon. Medeia ei voinut edes vilkuttaa kansalaisille itsenäisesti, vaan kaikkea mitä hän teki, ohjasi Argon. Jos Medeia yritti tehdä jotakin itse, Argon alkoi kuristaa häntä.
Unessa minä katselin heitä kuin näytelmää. Olin sitä mieltä, että se ei oikeasti Medeian kertomuksessa mennyt noin. Yritin kovasti muistaa kuka Argon on oikeasti.
Aamulla tarkastin Christa Wolfin teoksesta, mutta ei siellä ollut mitään Argonia. Ainoa siihen vähänkään viittaava oli laivan nimi Argo.
Argon on jalokaasu tms. 18. alkuaine.

Ja nyt minun täytyy alkaa kirjoittaa interaktiivista satua.

retkeilyä

unissa huusin äidille paska vetyperoksiidiblondi
ja laukkasin vinhaa vauhtia hevosella

tänään kävellyt monta monituista tuntia ja kilometriä
onneksi kiersimme toiseenkin kertaan vaaruvuoren, sillä muuten ei ehkä tuntuisi että on kävellyt. nyt tuntuu. ja on niin ihana väsynyt.

minä laitan muutaman kuvan


kuvatkoon tunnelmaa
joka vallitsi retkellä
vaikka retkeen varattu aika ja matkan pituus eivät ihan osuneet kohdakkain
ei se mitään
omatoimisesti kuljettuna toiseen kertaan
oli hyvä

koko aamun minä olen tässä ollut etsinyt tietoa ja huokaus
jos joku tietää hyvän elokuvan, joka käsittelee ihmisen ja eläimen suhdetta voi vinkata.

minusta on omituista että ihmisen ääni ei aina näytä siltä ihmiseltä jonka ääni se on
kun on vain kuullut
ja sitten näkee kuvan

minä sain eilen kukkia
yhtäkkiä ja ne ovat niin kauniita niin syksy

nälkä mahassa
ja osaan jo viittoa hyvää huomenta hyvää päivää hyvää iltaa hyvää yötä tervetuloa näkemiin mitä kuuluu kiitos samoin hauska tavata

lallala laa
kuuntelen joanna newsomia

enkä oikein tiedä miten päin tässä olisi.

juhlien jälkeen

oli viikonloppu
oli ystävät
tyttö joka leipoo tiskaa juoksee ja laskee meille kaikille rahat
Tampere
ekskursio nokialle
rolls rolls ja kokki lähtee muille maille
tammenterhoja kassin pikkutaskuun
ja paikallisia jotka muista kaupungeista joiden aamukaljat eivät jaksa kiinnostaa
viittomia baarissa
luumuhillo
vohveleita aamiaiseksi
kello neljältä tanssia kevyen miehen kanssa
siis ei enää silloin mutta näyttävät miten

väsynyttä väsynyttä
koska eihän sitä koskaan nuku
kun lattialla hengittää seitsemän kahdeksan
ja kaksikymmentäviisineliötä

mutta uskomatonta miten nauraa
avaa käärepaperia sanomalehtipaperia vessassa
ja melkein vähän itkettää kun on tyttö
joka ei tahdo että minä menen kauaksi
enkä minäkään tahdo mennä ja sitten olen ollut vähän rohkea,
niin kirjoittaa minulle
ja niin minusta oli tuntunutkin

väsynyttä väsynyttä
ystäviä

oo
minulla on ystäviä
ja unisilmät
sateenvarjo ja uusi mekko

minulla oli hyvä viikonloppu
ohut patja
ja paljon ihmisiä ympärillä

sain
intialaisen päähieronnan
viimeisillä aamuntunneilla unta

ja nyt
minä niin väsynyt
että nukkua käpertyä kiertyä vain

oo
oma sänky ja aurinko joka on punaisissa lehdissä keltaisissa lehdissä katossa ja seinissä

argh

ärsyttävää.
niin kovasti ärsyttävää että
käytännönasiat
ovat olemassa
ja että
vaikka minä kuinka yrittäisin niitä hoitaa
eivät ne hoidu koska kukaan muukaan ei
minua inhottaa että jos minulle sanotaan soitan sinulle siihen aikaan niin hoidetaan tämä asia
minulle ei soitetakaan
ja minun pitäisi taas
jo tuhannenen kerran

ja vaikka olen lähettänyt kymmeniätuhansia viestejä edestakaisin
yksikään ei saa vastausta
ja
argh
minä inhoan

minä inhoan ettei auta että hoitaa oman osuutensa
että täytyisi kaikki muutkin

inhoan että on kokouksia ja kokouksia ja kokouksia
ja puhelimella ja sähköpostilla ja kaikki pursuaa
ja tänään on siivouspäivä
ja minä en halua

vihastuttaa ärsyttää

minä sentään teen kaikki asiat palkatta (melkein kaikki, mutta ne jotka teen palkasta, eivät liity tähän)
ja silti minä teen
miksi ne joille oikeasti maksetaan eivät saa kirjoitettua edes yhtä pienen pientä sähköpostiviestiä, jossa sanoisivat sen painavan sanansa.

ärsyttää ärsyttää

ja tämä on niin vittuuntumistäyteinen viesti että olisi voinut jättää kirjoittamatta
mutta kun nyt kerta kirjoitin niin ihan piruuttanikin laitan tämän kaikkien nähtäväksi
hah

jokainen voi sitten tahollaan miettiä omia työskentelytapojaan
että voisikohan miettiä mitä itse voisi tehdä toisin
minussahan ei ole koskaan mitään vikaa
minähän tässä olen vain viaton uhri
mutta kaikki muut voivat miettiä
vaikka eivät tähän hommaan liity nyt mitenkään mutta voivat silti miettiä
että josko seuraavan kerran kun joku kysyy jotain vastaisikin heti
ja josko seuraavan kerran kun lupautuu hoitamaan jotakin hommaa, myös hoitaisi sen.

tekisi mieli hakata ihmisten seiniä päähän

on laivoja ja meriä
ja korkealle kohoavat tornit joissa asutaan
autot jotka lähtevät ohittamaan vaikka ei saisi koska ovat tottuneet
ajamaan niin että tuuli tuntuu tukassa päästä varpaisiin

eilen ei ollut missään tarpeeksi pimeää
ja minä vispasin marjapuuroa
koska on puolukoita
ja mustikat jotka olivat kuin mustaa vettä
siihen olisi voinut mennä silmät kiinni olisiko ollut pimeää?

ja taas olen unohtanut
olen unohtanut mitä minä yössä suunnittelin
kun oli liian aikaista nukahtaa
aina liian aikaista ja liian valoisaa laittaa silmiä kiinni silloin kun kipu

enkä minä enää muista mistä näin unta
kenen kasvoja millaisia värejä ja juoksinko minä vai kävelinkö kuljinko vain edestakaisin huoneesta huoneeseen ja koskettelin tavaroita jotka eivät ole minun tai minusta katselin tauluja joita ei ollut maalannut kukaan ja laulun sanat joita lauloin jotka eivät olleet mistään laulusta.

"joku on aina hereillä kello neljä"
ei se ollut se laulu mutta nyt on. ja huomenna ei tule vettä.
ja ikkunoissa verhot ovat auenneet eikä kaikista mene edes kiinni
ja kun makaa liikkumatta uskaltamatta liikahtaakaan kuunnellen kuinka ikkunat menevät kiinnemmäksi ja avoinaisimmaksi ja tietää ettei ole lukkoja eikä lukossa eikä yläkertaan kuule vaikka huutaisi kuinka paitsi silloin kun joku toinen huusi mutta siitä onkin aikaa
aamulla ei voi muistaa

ihmettelevät miksi me emme
ja minäkin ihmettelisin. mutta jotkut asiat ovat kaikkien talojen ulottumattomissa siellä minne ei tule koskaan vettä eikä sille vain mahda
joskus on ollut valaita
niin paljon enemmän ja puita
ja minä puhun niistä kuin puhuisin itsestäni
vaikka ne olivat eri tytöt jotka
pyöräilivät terävähampaisia koirasusia pakoon
ja jotka laivan kannelta tähyilivät näkyykö pyrstö näkyykö nokka ja mitä ne syövät

minä istun ja katson ikkunasta kaikkea valoa
sitä jonka toivoisin pimeäksi
ja jonka pimeällä toivoisin aamuksi kun haluaisikin nukkua

ja kyllä minä
ajattelen joka päivä
niin paljon että jollei ajatuksia voisi lukea minua voisi

ja minun lisäkseni on kaikki seinät ja lattiat ja katot joita minä katson ja ajattelen jos kääntäisi ympäri
mutta minä olen täällä
omassa pienessä ympyrässä
täällä nunnat eivät nosta kylpyammeesta miehensä murhannutta naista, joka näyttää nukelta
eikä se murhattu mies lennä kaikkien talojen kattojen läpi

tänään minä leivon suklaapuolukkamuffinsseja

mennään omenavarkaisiin
vaikka ei se ole varkaus
kun se on puu joka ei ole kenenkään pihalla
ja sitten pitäisi tietää
kaikkia asioita kauheasti
ja jo suunnitelmat
enkä minä edes vielä tiedä aikaa
tänään opin kissa täti harrastaa sujua sanoa ymmärtää kaikki kokonaisuus koti

ja kasvit on kansissa
ja kaappi niin herkullisen punainen
vaikka vielä pitää maalata kerta ainakin (ja isi teki sen nytkin melkein kokonaan)
ja on puolukoita
on sieniä

ja hei!
nyt vasta huomasin mutta meidän vaahtera! meidän vaahtera on alkanut punertaa!

syksy!

enkä minä mitään muuta enää kuin hymyä

seka

sekava kamala yö
minulla on ihmeellisiä fyysisiä ongelmia
poskessani
se vaikeuttaa syömistä ja nukkumista
sen lisäksi makkuulle käydessäni minua alkaa oksettaa
olen varmasti nyt taas kerran kuoleman sairas
ja unissa aivan kummallisia asioita tekivät ihmiset, joita tunnen
ja minäkään en ollut minä

mutta pian riennän töihin pariksi tunniksi
vain onneksi pariksi tunniksi
koska sataa minä luulen ettei ole montaa asiakasta
voi kun ei olisi yhtään! ja voisin vain lukea kirjaa
siitä tykkää että voi juoda teetä ja lukea kirjaa
siitä ei jos joutuu käyttämään sitä pankkikorttikonetta.

ja sitten pian tänään lähden heinolaan
mutta sateessa ei sieneen eikä puolukkaan :(
mutta pitääkin tehdä kasvit, vihdoin
ja maalata kaappi, vihdoin

ja jos poski hellittäisi maailma varmaan pelastuisi

näkemisestä

luen saramagon kertomusta näkevistä
siinä pääkaupungin ihmiset jättävät äänestysuurnaan tyhjän lapun
eilen ajattelin että entä jos ihmiset oikeasti
tänään elokuvatuottajat ovat menneet lakkoon

ja minua vähän hymyilyttää.

painajaisuni

Yöllä satoi rankasti.
Tai en ole ihan varma oliko se unta

mutta aamulla kun heräsin unesta, minä itkin
ja muistin tarkalleen uneni, jonne jäin itkemään herättyäni

olin menossa jonnekin ja oli pimeää. Se oli taas sama reitti, jota kuljen usein unissani
vastaan tuli mies, joka oli selvästi humalassa ja örisi jotakin. Ajattelin, ettei siitä tarvitse välittää. Mutta mies lähtikin perääni ja minä aloin juosta. Mies alkoi myös juosta ja hän oli yllättävän nopea. Näin vähän matkan päässä vanhan naisen ja yritin huutaa apua, mutta minusta ei lähtenyt ääntä. Ei mitään ääntä. Ääni oli kuin juuttunut kurkkuun, tuli vain pieniä pihauksia.
Juoksin ja yritin huutaa.
Mummo näki minut ja ymmärsi, mutta mies lähti jahtamaan myös mummoa. Me juoksimme mummon kanssa minkä pääsimme ja välillä mies sai minusta otteen. Se tuntui kamalalta.
Mies alkoi heitellä minua kivillä. Minä yritin kanssa hädissäni kerätä kiviä, mutta ne eivät osuneet alkuunkaan. Olin jo ihan paniikissa, juoksin harjun tapaista pitkin kun huomasin, että alhaalla oli ihmisiä. Yritin huutaa heille, mutta joko minusta ei vieläkään lähtenyt ääntä tai sitten he eivät kuulleet. Sitten yksi hymyilevä mies näki minut ja minä itkin ja huusin, mutta mies vain hymyili ja ajatteli, että minä pelleilen mieheni kanssa. Hän ei yhtään ymmärtänyt. Minä yritin huutaa hänelle että ei, minä en tunne tuota miestä, joka minua jahtaa ja auta minua! Mutta sillä ei ollut mitään vaikutusta. Hymyilevä mies olikin ulkomaalainen, eikä siis ymmärtänyt yhtään mitä yritin selittää. Kaivoin juostessani kännykkää ja sain soitettua hätänumeroon, yritin selittää olinpaikkaani, se oli joku tuttu paikannimi, mutta en muista sitä enää.
Olin lapsuudenkotini alueella, siellä päässä. Itkin ja minusta piteli kiinni keski-ikäinen nainen. Poliisit olivat piirittäneet alueen ja saaneet miehen kiinni. Mummo oli saanut soitettua hätänumeroon kun mies oli keskittynyt jahtaamaan minua. Keski-ikäinen nainen sanoi että lähdetään pois, olimme menossa kai poliisilaitokselle rauhoittumaan ja tekemään rikosilmoitusta ja sellaista.
Minä lyyhistyin aivan kokonaan. Ei ollut yhtään voimaa ja itkin lohduttomasti.

Oli jännä kun heräsin ja itkin. Tavallaan itkin ensin ilman kyyneliä, unissani vain, sillä tavalla sisään. mutta tunne oli niin voimakas että aloin itkeä toisella tavalla, oikeasti. Uni tuli huoneeseen. Se tuli minuun tavallaan uudestaan. Ja hetkeen en oikein tiennyt mitä tapahtuu. Makasin vain sängyllä ja itkin.

ja olin ajatellut että tänään on ihana viimeinen vapaapäivä. mutta.
olin unohtanut että pitäisi järjestää kaikki viime vuoden paperit
jotka täällä pöydällä ovat lojuneet
niin
että mahtuu seuraavan vuoden.

seuraavan.
tämän.
nyt alkavan.