tiistaina, maaliskuuta 09, 2010

Kävelytyttö
lähettää Kenttiä

ja sitten on pakko kuunnella
kuunnella kuunnella uudestaan ja uudestaan
vaikkei ruotsin kieli ole koskaan ollut minulle
kaikista ymmärrettävin

Jag har gått i dina fotspår hela dan
till Hagnesta Hill
Den första snön har fallit allt är halt
och min halsduk blev kvar
på en hållplats
utanför stan…


kuuntelee, kuuntelee. Ja hetki. Tosiaan. Niin kuin kävelytyttö kuvasi
ehkä vähän harmaa, ei paljon pakkasta ja sen tietää kun on kävellyt
kävellyt vain

miten paljon. sanoja, joista hetki.

1 kommentti:

Puuvis kirjoitti...

Eikö tosiaan.

Stoppa mig juni on niin mahtava. Miten se kasvaa loppua kohden. Ja juuri tuo kohta.