Tanaan alkoi arki
ja mina kirjoitan ensimmaista kertaa koulusta. On kummallista kirjoittaa yleisella koneella yleisella paikalla
ja kummallista olla taalla
jatkuvasti hymyilemassa

eika minulla ole hajuakaan miten asiat ovat
Suomessa
ei lehtia ei uutisia ei puhelinta joka olisi toiminut viikkoon ei nettia
ja kavella sitten lapi kaupungin jo pimeassa
ja aamutkin ovat taalla pimeammat mutta kuitenkin jo paljon enemman valoa kuin
silloin kuin saapui
kaksi kuukautta sitten

ja alkaa tuntua jo normaalimmalta
alkaa muistaa asioita joita pitaisi tehda
ja tietaa etta on asioita joita pitaisi tehda
uusia sellaisia

ja melkein vihaisia siita ettei suostu kertomaan mitaan
etta on niin salaperainen
mutta se ei ole salaperaisyytta
se on vain sita ettei osaa
ettei pysty pistamaan mihinkaan sanaan
eika edes kuvaan. kuvat ovat latteita. eika niissa nay mikaan.

ja millaisia sanoja
niitako etta seisoo pimeassa pimeassa lumen alle hautautuneiden talojen lomassa
katsoo taivalle ja siella tanssii vihrea valo
ketun juoksu
tanssii joka yö
paitsi silloin kun on myrsky
niin kova myrsky etta kaveleminen sattuu silmiin
ja tuuli vie mukana mutta puristaa kasista kiinni
kaikki
yhdella laskettelulasit jotta osaisimme kavella kuusikymmentametria oikeaan suuntaan
niin kova myrsky ettei tieda onko pystysuorassa vai vaakasuorassa
ja katto
natisee ja tuuli ikkunoista ja pöyta tarisee ja talo huojuu
ja silti inuiittipoika osaa kavella koko matkan kylan lapi kotoa tanskalaisen pojan luo. kahdeksan vanha.

ja lumi joka narskuu kenkien alla
hanki
lumi jonka lapi uppoaa jalka polveen asti
viisisataametria korkeat vuoret joiden huipulta lasketaan pyllymakea alas
ei koko matkaa aluksi pitaa kavella kivista tarttuen
kolme metria niin vaikeaa etta poika sanoo ei jatketa mutta me kaksi
tanskalainen tyttö ja mina, suomalainen, me jotka emme ole tottuneet korkeuseroihin koska meilla ei alppeja haluamme jatkaa
ja sitten matka onkin vain ylös

istua lumen reunalla jaavuoret alapuolella
istua niin etta ranskalainen tyttö ei suostu tulemaan koska se on vain lunta
ja lumi voi tipahtaa alas
mereen
jossa jaavuoret
mereen jossa kylmien vesien kalat
kylmien vesien hylkeet joita pyydystetaan
pakataan koiravaljakot
kahdeksan koiraa kaksi vasta opettelemassa
kelkka ja hop
juostaan juostaan

keinu kukkulan paalla
keinu josta nakee koko down town Kulusukin
sen jossa puisia varikkaita taloja puisia maalattuja taloja
mies joka on ne maalannut sanoo ylpeana ja kuusi uutta taloa viela odottamassa maalia

ensimmaisena iltana jaalla
jaalla katsomassa taivasta jossa aurinko laskee
ja valo on pian pois
vierekkain makaamassa jo vaikka tunnettu vasta muutama tunti
mutta minahan sanoin etta rakastun jos joku on lukenut Rajatapaukset ja se on se kirja
ja tietysti Camilla on lukenut
koska Camilla on tanskasta
mutta han on lukenut vain sen ja Lumen tajun
ja Rajatapaukset on hanellekin hanen kirjansa
ja mina sanon saanko sittenkin muuttaa sinun viereesi nukkumaan
ja sitten han kirjoittaa mustaan kirjaan
miten hauskoja me kaikki olemme

ja meilla on kaksi pulloa vanhaa tanskalaista
tehty kahdestakymmenestayhdeksásta yrtista
ja kun kiipeamma vuorille ja lumessa kahlaamme ja nauramme koska kokki voi olla Cooker
vuoronperaan juomme koska sita voi juoda aamulla ruan jalkeen metsastamassa kalastamassa ja nyt kun vaeltamassa.
ja lentokentalla takaisin taalla
kaupungissa me ostamme kaikki pullollisen, Camilla tietysti litran
koska han on tanskasta

ja sitten alkaa kotimatka

minun Grönlannin retkeni
sanon muutamaa tuntia myöhemmin
kun kavelen kotiin
rinkka selassa
ja uusi ystava minun vierella walk you home
jo ilman rinkkaa

ja kotona tyhjennan kaikki suklaat laukusta
suklaat joista canadalaiskiinalainen tyttö ottaa kymmenen kuvaa
koska meilla oli kuusi erilaista makua

ja me nauramme me nauramme ja hymyilemme ja sanomme montamontamonta kertaa oi ou vau ja istumme hiljaa
hiljaa hiljaisuudessa. siella missa on rauha. missa ei tarvitse meditoida koska jo se etta nakee nakyman on meditaatio. se etta on siella. vain koiran haukku. koirien. kuin koirafarmi. tai kukkulalla tai kaupan vieressa generaattorin humina
koska taalla idassa, itaisessa lumisaaressa jaasaareesa ollaan viela kaytannollisia
vesi loppuu kaasu loppuu paskalaatikko on taysi
mutta silti me keitamme keittoja ja leivomme leipaa ja teemme ranskalaista jalkiruokaa
silti me kuuntelemme musiikkia toinen kaiutin toisen korvassa toinen toisen
ja suostittelemme elokuvia kirjoja
katsomme ikkunasta revontulia kun on liian kylma ulos
kylan ainut mekko paalla ala-asteen diskoon koska sinne piti tulla koko kyla palkan maksupaivana ja ei palele kun voi pysahtya katsomaan taivasta
mutta se olikin eri paiva
se oli rumputanssin jalkeen
kun inuiittinainen jo vanha kasvot niin kauniit niin kauniit soittaa rumpua ja tanssii ja sirkustirehtöölilta nayttava isanta kertoo valaista kuinka valas ui hiljaa veneen vierta kun valaanpyytajat toisella puolella sita yrittavat löytaa. nauraa.
se olikin se ilta. kun pysahdytaan kukkulan jalkeen taivasta katsomaan.
eika ne vihreat nayta kuvissa yhtaan niin kuin siella. taivaalla.
niin kirkkaalla ja pimealla. nakyy kaikki tahdet. samat tahdet kuin taalla kuin siella ja Venus.

ja sanoo ettei halua palata
etta ei halua palata koskaan kaupunkiin
sanoo sen ajattelee sen
lentokone yli jaatikoiden yli loputtoman maan
lumen auringonlaskun meren nakyykö jaakarhuja
lapi ja yli ja ohi
takaisin
eika tieda mistaan mitaan.
se on ainut mita osaa sanoa.

koska on nahnyt miten voi elaa.
mutta ei yhtaan romanttista kuvaa
alkaa kuvitelko etta se on kauneus ilman
alkoholia ilman surullisia vanhoja miehia hapaattomina istumassa kaljatölkki kadessa pakkasessa
jonoa saamaan rahaa
aseet kaupassa
se ja se ja se on ampunut
ihmista
se ja se ja se puhuu pahaa siita ja tasta ja alkaa laittako pulloja ikkunoille ja lukitkaa ovi ja ala jata rahaa tahan kassiin ja kuusitoistavuotiaana keski-ika synnyttaa ja insestia eniten maailmassa. murhien varkaiden eparehellisyyden saari. teinipoika hoippumassa aluskalsareissa. yksivuotiaan isa kehuskelemassa ryyppyputkestaan. hampaaton vanhus hakemassa ovelta tanssiin. kuusi inuuttilasta alushoususillaan eteisessa ulko-ovi auki pakkaseen taynna lunta ja hylkeen nyljetty raato. aiti ja isi on kaupassa. seuraavana aamuna kello seitseman isa hoippuu kotiin vaikka onhan siella tuulistakin.

en kuvittele kuvaa enaa.
ja silti
kaikki oli niin kuin postikortissa
paitsi etta siella ei myyty postikorttia joka olisi ollut talvi ja kuva
postikortit rumia postin tiskilla ja vain tanskan kruunut kelpaavat ei kortteja
niin kuin islannissa

mutta sanat
mita on sanat oikeastaan
se on vaan sellainen sisalla
se hetki kun istut siina lumessa
tai kotikivella
naet sen kotijaavuoren
vaaleanpunaisen tai sinisen tai oranssin tai valkean tai harmaan tai mustan taivaan
pyykit liehumassa pakkasessa
jollain asukkaalla vain vaaleanpunaisia lakanoita

mita on ymparilla

mita on ymparilla.