keskiviikkona, maaliskuuta 25, 2009

Olen rakastunut
uuteen musiikkin.
Au revoir simone


The snow is white enough
And the night is black enough
It makes it seem innocent
It makes it seem innocent

The wind is making you
And the cold is making you
It makes it seem innocent
It makes it seem innocent


voiko olla mitään muuta
kun pitää yrittää kirjoittaa islannin ainetta siitä millainen asunto on
ja sitten kuuntelee vaan tällaisia kauniita lällyjä lauluja
voi

If you feel
Compelled towards me
Then it's just gravity

The seconds

Stretch to days

Because time was

Made that way

Enkä tahtoisi mitään.
tehdä muuta kuin maata sängyssä ja kuunnella musiikkia
ovelle koputettiin ja kreikkalainen poika pyysi pelaamaan islantilaista monopolya
mutta minun täytyy
työskennellä

Dark nights are moving fast
Becoming moments past
While the air is thin
Daring, while you still can

If you feel
Compelled towards me
Then it's just gravity
The seconds
Stretch to days
Because time was
Made that way

huokauksia.
sitä että lojutaan patjoilla sängyillä keittiön penkeillä gummerruksenkadulla siinä talossa jossa värikkäitä tauluja seinillä siskon maalaamia ja teekupit kädessä silmät kiinni nauretaan nauretaan hysteerisesti juostaan läpi kevään läpi pakkasen väliä ohi harjun kuka saa sohvapaikan kuka keskellä jalat miten ja valo ikkunasta aamulla tai illalla pimeä ja vain sama katu alas.

huokaus

olen täällä täällä

From every point in space
We've come to this place
So how can it not be fate
When we were made this way

- Au revoir simone, the way to there -

2 kommenttia:

Putti kirjoitti...

Voi Hanne. En osaa kuvitella palaavani minnekaan muualle kuin Gummeruksenkadun siniseen keittioon. Minusta on ihanaa, etta siita on tullut meille Muisto, meille kaikille. Etta tee ja taulut ja sininen keittio. Mina kaipaan kanssa. Mutta ehka sitten onkin yhteinen keittio! voi vain avata oven, koputtaa toiseen ja laittaa kattilan tulelle, hei juodaanko teeta. Ehka ehka... vahan saa haaveilla, eiko?

Unnaaarna kirjoitti...

hii hii
kyllä saa haaveilla
eikä se välttämättä
(toivottavasti)
vain haaveeksi jää!