söndag i sängen

ilta
eikä enää pakkasta
niin paljoa
voi kävellä voi kävellä

musiikkia

ja mistä alkaisi
ei ainakaan
ole avannut kirjaa
josta pitäisi ihan pian pitäisi tietää kaikki
termit

niskat jumissa
ovat taas
ja pää
ja kuinka ikävä yhtäkkiä taas ikävä

kun näkee kaikki katot ja valot
ljus
ikkunoissa
ja sitten on äänet
joita tulee huoneistoista joissa on ihmisiä

eikä voisi olla
eikä voisi olla

kirjoittanut taas
olen kirjoittanut
mutta en näinä päivinä
en näinä
kun olen maannut pitkään syönyt aamiaiseksi lettuja tehnyt ruokaa leikannut kolmeen eri sormeen samasta kädestä ja polttanut hellalla vedenkeittimenjohdon mustaksi
en näinä
kun olen ollut ihan kiinni ihan kiinni
puhunut ruotsia kadulla tyst ny koska mummot kävelevät koska koko katu raikuu suudellut lumihiutaleita hiuksista ollut juuri sellainen ärsyttävä ällöttävä nuoleskelija miksi noiden pitää tässä julkisella paikalla eivätkö voi yhtään minua nauratti kuiskasin en flicka poika sanoi jag vet mutta mitä siitä me olemme hulluja voimme olla koska rakastamme
ennustanut taas bussin täsmälleen

haimme vintiltä pahvilaatikoita. emme täyttäneet kuin kaksi
se ei näy missään.
ei näy missään enkä ymmärrä mihin nämä kaikki tavarat mahtuvat luojan kiitos minun isälläni on pakettiauto ja he suostuvat

en ole vieläkään osannut nukkua
heräämättä
viime yönä kaadoin pelilaudan ja nappuloina olivatkin ihmiset
enkä enää muistanut mihin paikoille he kuuluvat
he auttoivat itse
juoksimme minä maaria merita metsätietä juoksimme kovaa
he vilkuttivat pojalle joka oli yksi leiriläisistä
ja me juoksimme
näytimme siltä kuin näytimme silloin kun olimme vielä kerrostalon huoneistoissa emmekä koskaan tahtoneet leikkiä barbeilla.


joskus on vain päiviä
on sellaisia päiviä että ne voisivat jatkua.