tiistai nyt

minun on koko ajan nälkä
aamulla nukuin pitkään
tein pesiä
ja kuvittelin että aurinko oli kirkkaampi kuin se oikeasti olikaan
pölyä oli niin paljon ilmassa että olisi voinut olla sumu tai hiekkamyrsky tai lumipyry
yritin lukea paksua paksua biologiaa
katselin kirjojani
luin varition päiväkirjoja
söin söin söin
availin tiedostoja
heittäydyin

ja ulkona minun silmät jäätyi
ihan totta
ne jäätyi
sisälle tultaessa suli

palelee palelee
ja voisin ahtaa mahaani kaiken maailman

kidasta kurkkuun.

lainasin monta elokuvaa ja äänikasetin.
nauroin nimille joita löytyy kun hakee asiasanalla rento

nyt on talvi
vaikka lintujen äänissä kuin olisi kevät
aamuisin

minä muistan kun kirjoitin että isi muistaa kaikki nimet

tänään minä olen ajatellut
että entä jos poikaystävä yhtäkkiä kuolee
niin milloin minä saan tiedon
tai milloin ylipäänsä tyttöystävä tai poikaystävä saa tiedon
kun ei ole vielä mikään lähiomainen
mistä ne tietää sairaalassa tai missään että me seurustellaan
ja kuka saisi tietää ensimmäisenä
päädyin siihen että minä saisin varmaan aikan nopeasti tietää
että poikaystäväni äiti varmaan ensin ja äiti soittaisi sitten minulle
mutta entä jos en kuule kun puhelin soi
millaisen viestin sitä jättäisi vastaajaan?

joskus olin koekuvauksissa
johonkin sarjaan, en enää muista mihin
siellä oli sellainen tehtävä
että minun roolihahmoni A seurusteli jonkun tyypin B kanssa ja tämä tyyppi B on juuri kuullut kuolevansa tai kuollut tai jotakin kuitenkin sellaista ja tämä A tapaa B:n äidin C juuri sattumalta tiedon saannin jälkeen bussissa. C on kovin iloissaan ja onnessaan kun Bllä on ihan pian synttärit ja A:n pitää yrittää näytellä kanssa onnellista, hän ei voi kertoa B:stä

minusta alunperinkin oli epärealistista ettei A kertoisi C:lle, jos C:n poika B kerta on kuollut tai kuolemassa. Eikö äiti kuitenkin yleensä ole se jolle ensin kerrotaan? ei tyttöystävä? vielä kun kyse oli teineistä.
En tiedä, mutta minusta ajatus siitä että salaa jonkun toisen läheisen kuolemaa, tuntuu kovin oudolta. En tosin muista miten harjoituksessa oli, että oliko siinä sitten vielä sellainenkin tilanne, että B oli käskenyt A:ta olemaan kertomatta. Se tietysti monimutkaistaa. Mutta jos B oli jo kuollut... ehkä se ei ollut vielä kuollut, silloinhan koko tehtävä olisi ollut ihan älytön. Silloinhan luonnollisesti kaikki olisivat vaan olleet hysteerisiä eikä salailulla olisi ollut mitään merkitystä.
No mutta, nyt koko tältä selostukselta menikin pohja. Sillä jos B ei ollutkaan kuollut, vaan vasta saanut tiedon kuolemastaan ja käskenyt A:ta olemaan kertomatta, koska haluaa kertoa tämän asian itse perheelleen. niin tilanne ei olekaan enää niin epärealistinen. ehkä. harmi etten muista. mutta muistan että jotenkin se oli kamalan vaikea eläytyä siihen. no, en minä sitä roolia saanutkaan, joten en kai kovin hyvin osannutkaan eläytyä.

yksi lintu istuu pakkasessa.
ihan kuin sillä olisi takki.

ja minun tekisi mieli olla tekemättä mitään.