jäällä voi luistella.
minä olen ottanut kuvia.
paistanut sämpylöitä ja kaalilaatikkoa
olen lukenut biologian kirjaa.
tehnyt itselleni pesän.
olen kävellyt järven ympäri ja harjun
katsonut kaksi elokuvaa. eilen ja tänään.
ja minulla on niin mieletön ikävä ettei mikään saa ajatuksiani pois.
ja koko ajan tekisi mieli sanoa ikävänsä. vaikka on luvannut ettei.
miten se onkaan näin vaikeaa?
miten toinen voi haluta tätä? vai eikö tämä sitten vain tunnu toisesta samanlaiselta
että on paloja
että on pakko olla liikkeessä
sillä jos hiljaisuus niin tyhjää
minä en koskaan
en koskaan tule ymmärtämään
mutta haluan ymmärtää
miten toinen ihminen tuntee miten
mutta voi luoja kuinka se on vaikeaa
se on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti