Täällä on sumu. Vesi kolisee kiviä vasten, tai niin minä luulin kunnes näin punatakkisen hullun taiteilijan raahaamassa soutuvenettään.
Aamupäivällä kävelin meressä ja kun olin tullut sisälle, hullu taiteilija käveli meressä. Siellä se tepasteli ja minä rupesin maalaamaan häntä. maalasin hänet ja kivet ja meren.
Lataisin kuvan maalauksestani tänne, mutta olen hävittänyt sähköjohdon pään. Niin, kun täällä nuo pistokkeet on erilaiset.
On sumu ja taiteilijalla on punainen takki.

Ehkä me kumpikin tarkkaillaan toisiamme. Se pienikokoista tyttöä kävelemässä merten päällä ja minä isomahaista vanhusta soutamassa.
Emme ole vielä keskustelleet. Sanoneet sanaakaan toisillemme.

Sumu on niin ettei näe vastapäisiä vuoria. Minä kuvasin valkokauluksista lintua kirsikkapuussa. Kukat on ihan vaaleanpunaiset. Ja sumu. Ja jotenkin hyvin islantilainen ilma.

Ja olen levittäytynyt koko taloon. Olen vallannut kaikki pöydät, lattiat, sängyt, sohvat, patjat. Minun papereitani, vesivärimaalauksiani, kyniä, muistiinpanoja, kirjoja ja lehtiöitä, vaatteita, saappaita, taimia ja multaa kaikkialla.

Aamulla tallasin kaksi etanaa. Se tuntui aika karmealta. Sitten hain lapion ja lakaisin jäänteet ja viskasin kauas pusikkoon. Yksi rotta oli yhä loukussa. Se oli jäänyt siihen naamastaan kiinni ja ihan vettynyt sateessa. Minä tulin sisään ja sanoin miehelle että se pitää ottaa pois. Että se on litistynyt siihen naamastaan. He olivat nähneet sen jo edellisenä päivänä mutta eivät olleet vaivautuneet irrottamaan sitä. Mokomat. Ja sitten vieras mies menee ja sekunnin päästä sanoo homma hoidettu. Minua kuvottaa.
Kuvottaa kuolleet tuhatjalkaiset, tallatut etanat ja naamastaan litistyneet rotat niin paljon että teen niskahartiaseisontaa
sen pitäisi tasapainottaa koko kehoa, päälläseisonnan ollessa kuningas asana, niskahartiaseisonta on sinne päin.

tulee jo hämärä. mutta vasta muutama viikko sitten oli pilkkopimeää tähän aikaan. joku meloo. on ihan tyyntä ja sumuista. tuntuu että meri herää eri tavalla eloon. minä en jaksa kantaa kanoottia alas
joten täällä vain istun ja katselen kun muut menevät

joskus toivoisin omaavani vähän enemmän käsilihaksia
ei ne ole joogastakaan huolimatta oikein vielä kasvaneet. ja olisihan se vähän hassua, että minulla olisi jättimäiset hauikset.

Eilen oli syntymäpäivä
myös jollakulla naapurilla
jolle laulettiin kuorossa aamulla
ja sitten illalla
lapset juoksivat ympäri ympäri pihaa tai pihaa
ja kirkuivat
minulla migreeni (ylläri)
ja nyt menin parvekkeelle lukemaan
huippukiinnostavaa naistutkimuksen tenttikirjaa (jaksoin lukea kunnolla jopa kaksi ensimmäistä sivua, seuraavat kymmenen englanninkielistä menivät enkun kurssilla opitulla lukutaktiikalla :))
ja ne kakarat tulivat
eivätkös ne juuri silloin tulleet
kirkumaan

ja eilen oli ihmisiä. ihania. niitäkin joita ei ollut nähnyt niin pitkään
ja jotenkin taas nauroin
ja oli hyvä
oli hyvin hyvä ihmisten kanssa joista pitää
jotka ovat kaikki omia
heille hymy

näin kummia unia.
ensimmäistä kertaa näin unta ystäväni kuolemasta. tyttöni. joka on joskus nähnyt raakojakin unia minun.
tämä ei ollut erityisen raaka,
ainakaan aluksi

meitä oli minä ja ystäväni emmi ainakin
ja sitten oli kasvi. sellainen pieni viherkasvi joka oli kuollut
tai se oli jätetty tahallaan kastelematta. ja se oli tyttöni. se kasvi. ja myös tyttöni oli se, joka oli jättänyt sen kastelematta. itsemurha.
koska tyttöni oli päättänyt luopua partiosta. oli lopettanut.
siinä se nyt oli. kuiva kasvi.
minä kerroin emmille että tyttöni oli kertonut päätöksestään minulle jo vuosi aiemmin
ettei hän enää jaksanut
olimme surullisia mutta ymmärtäväisiä
sitten aloin kauhistua
voisimmeko me vain antaa hänen kuolla noin vaikka voisimme vielä pelastaa hänet! että hän halusi kuolla, kyllä, mutta toisaalta, joskus ihminen tekee epätoivoisia tekoja ja sitten kuitenkin olisi onnellinen jos jäisi eloon.
minä muistin että olin säilyttänyt pientä kasvia (se oli käenkaali eli ketunleipä, juurineen) pienessä astiassa jossa oli vielä vettä. ketunleipä oli elossa.
se oli tyttöni. myös.
ketunleipä kiersi kädestä toiseen ja lopulta sen juuret katkesivat
minä tulin vihaiseksi, kun he hajottivat kasvini. tyttöni.
mutta minulle sanottiin että kyllä se varmaan kasvaa maallakin
ihmiset istuttivat kerättyjä kukkia uudelleen hiekkaan
minä yritin työntää ketunleipää hiekkaan
tyttöni oli puussa. hän oli kuollut ja minä puhuin hänelle. hänen pikkusiskonsakin oli kuollut.
minä kysyin että onko sinusta nyt tullut kaarnaa. tyttöni sanoi, että on.
ja hänen pikkusiskostaan oli tullut kovakuoriainen.
minä tajusin että hänen ruumiinsa täytyi olla sittenkin huoneessa. menin emmin ja muiden luokse ja he kertoivat että ruumis oli kaapissa. avasin kaapin ja kiskoin tyttöni sieltä esiin. hän oli tavallaan palasina. mutta kuitenkin ehjä. eikä häntä tavallaan näkynyt ollenkaan. mutta hän oli siinä.

taas unen hieno ristiriita. että voi olla samaan aikaan kahta päinvastaista. sitä on mahdotonta selittää, koska meillehän ei ole sellaista olemassa. ei voi olla ja olla olematta.

tämä uni on kummallinen. en tiedä mitä kuolema tässä meinaa. itsemurha. ja kuitenkin, kun puhuin tämän kuolleen ystäväni kanssa, hän oli niin lähellä. ja hän oli kaarnaa. minulla oli jo unessa tunne että kaarnassa oli joku merkitys. että se oli meille merkittävä. että tyttöni oli aina oikeastikin eläessään kaarnaa. herättyäni en enää ollut varma, oliko hän oikeasti oikeasti ollut kaarnaa, vai loinko kaarnasta symbolin vain unessa. en ole vieläkään varma. mutta ehkä hän on. ehkä siinä on merkitys. ja minä näin hänet. minä näin hänet kun hän oli kuollut ja hän oli puun kaarnaa. ja miltä hänestä tuntui kun se kovakuoriainen kulki hänen päällään.

merkillistä.
ja varmasti hyvin epäkiinnostavaa niistä jotka lukevat tätä ja eivät ole osallisina. koska eihän minun uneni merkitse kellekään toiselle mitään. olisin voinut kirjoittaa tämän vain pieneen keltaiseen kirjaan, jonka sain eilen :) mutta kirjoitin tänne koska tämä on minun päiväkirjani. minun myös. minun.

ja minulla on sellainen tunne. että kuolema
että siinä on jotain uskomatonta läheisyyttä.
nyt sen olen kokenut. ja se tuntuu hienolta ja hyvältä.
siis unessa.
siis symbolina.
siltä että on. että on.

tiistai nyt

minun on koko ajan nälkä
aamulla nukuin pitkään
tein pesiä
ja kuvittelin että aurinko oli kirkkaampi kuin se oikeasti olikaan
pölyä oli niin paljon ilmassa että olisi voinut olla sumu tai hiekkamyrsky tai lumipyry
yritin lukea paksua paksua biologiaa
katselin kirjojani
luin varition päiväkirjoja
söin söin söin
availin tiedostoja
heittäydyin

ja ulkona minun silmät jäätyi
ihan totta
ne jäätyi
sisälle tultaessa suli

palelee palelee
ja voisin ahtaa mahaani kaiken maailman

kidasta kurkkuun.

lainasin monta elokuvaa ja äänikasetin.
nauroin nimille joita löytyy kun hakee asiasanalla rento

nyt on talvi
vaikka lintujen äänissä kuin olisi kevät
aamuisin

minä muistan kun kirjoitin että isi muistaa kaikki nimet

tänään minä olen ajatellut
että entä jos poikaystävä yhtäkkiä kuolee
niin milloin minä saan tiedon
tai milloin ylipäänsä tyttöystävä tai poikaystävä saa tiedon
kun ei ole vielä mikään lähiomainen
mistä ne tietää sairaalassa tai missään että me seurustellaan
ja kuka saisi tietää ensimmäisenä
päädyin siihen että minä saisin varmaan aikan nopeasti tietää
että poikaystäväni äiti varmaan ensin ja äiti soittaisi sitten minulle
mutta entä jos en kuule kun puhelin soi
millaisen viestin sitä jättäisi vastaajaan?

joskus olin koekuvauksissa
johonkin sarjaan, en enää muista mihin
siellä oli sellainen tehtävä
että minun roolihahmoni A seurusteli jonkun tyypin B kanssa ja tämä tyyppi B on juuri kuullut kuolevansa tai kuollut tai jotakin kuitenkin sellaista ja tämä A tapaa B:n äidin C juuri sattumalta tiedon saannin jälkeen bussissa. C on kovin iloissaan ja onnessaan kun Bllä on ihan pian synttärit ja A:n pitää yrittää näytellä kanssa onnellista, hän ei voi kertoa B:stä

minusta alunperinkin oli epärealistista ettei A kertoisi C:lle, jos C:n poika B kerta on kuollut tai kuolemassa. Eikö äiti kuitenkin yleensä ole se jolle ensin kerrotaan? ei tyttöystävä? vielä kun kyse oli teineistä.
En tiedä, mutta minusta ajatus siitä että salaa jonkun toisen läheisen kuolemaa, tuntuu kovin oudolta. En tosin muista miten harjoituksessa oli, että oliko siinä sitten vielä sellainenkin tilanne, että B oli käskenyt A:ta olemaan kertomatta. Se tietysti monimutkaistaa. Mutta jos B oli jo kuollut... ehkä se ei ollut vielä kuollut, silloinhan koko tehtävä olisi ollut ihan älytön. Silloinhan luonnollisesti kaikki olisivat vaan olleet hysteerisiä eikä salailulla olisi ollut mitään merkitystä.
No mutta, nyt koko tältä selostukselta menikin pohja. Sillä jos B ei ollutkaan kuollut, vaan vasta saanut tiedon kuolemastaan ja käskenyt A:ta olemaan kertomatta, koska haluaa kertoa tämän asian itse perheelleen. niin tilanne ei olekaan enää niin epärealistinen. ehkä. harmi etten muista. mutta muistan että jotenkin se oli kamalan vaikea eläytyä siihen. no, en minä sitä roolia saanutkaan, joten en kai kovin hyvin osannutkaan eläytyä.

yksi lintu istuu pakkasessa.
ihan kuin sillä olisi takki.

ja minun tekisi mieli olla tekemättä mitään.