Aloin kirjoittaa ravintopäiväkirjaa.
Se on aika mielenkiintoista. Seurata, että kuinka säännöllisesti sitä syö ja mitä itse asiassa. Ja sitten tietysti jos on jotain vaivoja. Tänään olen vain väsynyt.
Ja pohdin
pohdin
että pitäisikö minun vielä yrittää viisumia pidentää
vai ei
pitäisikö ostaa laivaliput jo Australiaan
jos viisumia haluan, täytyy ottaa röntgenkuvat sydämestä
ja sellaisia, maksaa jotain 200 euroa
siinä menisi viimeiset pennoset
mutta sitten saisin tehdä töitä
jos nyt saisin sen viisumin
työtä on luvattu toukokuulle
ja luomukaupasta varmasti saisin vaikka huomenna, ehkä.
laivalippu olisi "halpa" kesäkuussa.

mutta sitten tyttö on lähettänyt mainoksen työstä länsirannikolta
ja talon
ja minua jotenkin kiinnostaisi
mutta ei yksin
ketään halukkaita muuttamaan Kustaviin?!

ja tomaatit on auringossa kuivamassa
ja oli niin paljon unia
yhdessä olin Venäjällä
neuvostoajan kerrostaloissa
etsimässä tyttöä, jolla oli kaksi lasta

ja kaikki uutiset ja radiot ovat täynnä maanjäristyksestä. mietin kuinka kauan sitä kestää

pitäisi tehdä päätöksiä. nyt.

mä en taho mitään. sellainen olo
kun kävelee tämän suburbin keskustaan
jossa on bin in
ja second hand kirjakauppa
ostaa spelttijauhoa kun luomuruis ei ole vieläkään tullut
sinne kauppaan jossa oli töissä
kun vielä sai
ja kaikki tulee halaamaan ja sanoo että ne kaipaa mua sinne
ja sitten ostaa yhden runokirjankin
se aikoo mennä pakettiin kaikkien muitten yllätysten kanssa
joita kerää
lähetettäväksi

ja talo on taas tyhjä kolme viikkoa
vasta toissapäivänä me istuttiin terassilla ja soitettiin rumpuja kitaraa bassoa
ja meillä oli dyykattua valkkaria
ja salmiakkeja suomesta
(kiittttttttooooss JENNI super!)

ja on blogi tytöstä joka pyöräili Lontoosta Uuteen-Seelantiin (ja pari laivaa merten välissä), eikä ees huippupyörä tai mitään
ja sitten ajattelee että voisinko minäkin
vaikka oon ihan tavallinen ja pieni suomalainen tyttö.
ja haluaisi aloittaa matkansa jo heti
on kyllästynyt ajelehtimiseen
siihen että vaan on ja ei tiedä

ja kaikki mitä haluaa on aina jossain muualla ja joskus muulloin

Tänään on esseenkirjoituspäivä. Minun täytyy saada Suomesta tänne asti lentänyt kirja takaisin postiin. Olen uusinut sen jo neljästi ja se menee taas vanhaksi.
OI lapsuuden sosiologia, miten oletkaan laaja aihe.

Silmät ovat väsyneet
unissa opetin lapsia ystäväni kanssa
oli kummallista puhua hänen kanssaan, kun oikeasti
emme ole kuulleet toisistamme kuukausiin.
on sadetta ilmassa
ja minä olen tehnyt listan ostoksista
on sellainen päivä
että tahtoisi vain olla kävelyetäisyydellä kaikesta

kävelyetäisyydellä
sieltä
että voisi pistäytyä teelle
ja sitten katsottaisi ikkunasta kun sataa
ja kun on jo pimeää
juoksisi kotiin ettei kastuisi
mutta kastuisi kuitenkin

mutta siellä se sade olisi lunta
eikä se tule talvitakista läpi,
vihreästä
ja on pipot ja kaulaliinat ja lapaset ja punaiset lapikkaat
ja hiutaleet on suuria
ja kaupassa appelsiineja tarjouksessa
mutta minä päätänkin leipoa mustikkapiirakan
niistä mustikoista, jotka keräsimme kun olin kesä

toissapäivänä minulle selvisi että mustikka ei olekaan blueberry!
olen koko elämäni puhunut blueberryistä mutta mustikka onkin bilberry!
mikä järkytys. ne on ihan eri kasvit.
joten täältä ostamani marjat
eivät ole mitään siitä mitä omissa metsissä.

eilen suunnittelin vähän
että tekisin paluuni laivalla. ensin australiaan ja sieltä sitten indonesiaan ja aasiaan
ja sitten junin ym. kohti kohtia.
tosin
viisumiasiat ovat aina ongelma numero yksi.
pitäisi olla tuhat viisumia ja kaikki sellainen byrokratia.
mutta
yrittänyttä ei laiteta.
se on kaunis ajatus,
ilman lentokoneita.