Kotona
bussi on täynnä ja toinen
kuljettaa vain yhtä ihmistä
on vauva joka ei vierasta yhtään vaan hymyilee ja ottaa jo kaksi askelta ja tulee syliin ja kiskoo paidan kaula-aukon levälleen ja nelivuotias joka tykkää pallosta, jonka piti olla kiva pallopeli, mutta pitää aikuisten mielestä ihan hirvittävää korviavihlovaa metakkaa ja sanoo että tämä ei ole mikään pikkuisten tyttöjen juttu ja tarkoittaa että vauvan on mentävä vähän kauemmaksi, vaikkapa puremaan pöytää

kotona
ja kuvia katsoessa muistaa kaikki ne
joiden kanssa on hyvä mutta ihan liian harvoin
maataan sängyllä poikittain
juostaan katuja joogaan joka onkin kurssien takia peruttu
kurkitaan sirkusta
pyöräillään kilometrejä ja otetaan kuvia kun kumpikin on hikinen
vaelletaan lapissa ja nähdään revontulia maataan jäällä
juostaan kylmään mereen
syödään irtokarkkeja liikaa
hämmennetään teetä
käynnistetään kirjoitusohjelmat
istutaan kahvilassa kun esiintyjä kertoo tulleensa saunasta
kävellään järvi päästä päähän
lumihangissa

ne
jotka on tavannut vain kerran
ja sitten
on enää kuva
soitin aina sylissä samassa asennossa
käsi nojaamassa leukaan
vatsa pullistuneena niin kuin olisi vauva

minä ja valkoiset sukat puolet kuva-alasta

olen päättänyt olla julkaisematta päivän kuvia enää täällä. niissä on näinä päivinä enemmän toisia ihmisiä ja heidän lapsiaan ja kasvojaan ja kotejaan ja tämä on kuitenkin internet. ehkä saatan laittaa maisemat.

eikä mustaa kangaskassia ole vieläkään löytynyt.