Tää sopii mulle,
parhaiten
että sataa räntää kun on kurkku ja yskä ja väsymys ja sellaista
mitä sisällä nyt pitääkään aina tehdä ja sitten kun
on saanut lojua räntäsateen aikana ja alkaa keskellä yötä pakata pahvilaatikoihin ja lajitella papereitaan herää aamuun kun on aurinko
ja tyttö kysyy sima
ja sitten sitä leipoo sen porkkanakakun ja pakkaa kolmeen rasiaan palaset (voi sitä on vielä tuhottomasti jäljellä jos joku haluais tulla kylään kun täällä ei oo ihan niin niin sotkuista kuin esim. vaikka viikko sitten )
ja auringossa polkee
ja sitten polkee niin että kauppakadulla ihmisiä hymyilyttää ja pihassa huomaa että ehkä kaksi sekuntia niin koko viritelmä olisi rösähtänyt
mutta ehei se on ehjä, peili nimittäin
viskaa sen sisään ja lähtee etsimään uusia reittejä,

uusia nyt kun ei enää pitkään
tätäkään ei ole voinut tehdä aikaisemmin, tietenkään, kun on kuukausi aikaa on ihan hyvä aika ruveta etsimään kävelypolkuja vähän aktiivisemmin eikä kävellä aina samaa

kulkee metsän halki kiipeää ensin
siellä on kevättä oksilla ja joku lenkkeilijä mutta ei tule samaa polkua
koska minä kuljen pieniä, risuisia
ja sitten on ranta, jossa kolme pelaavat lentopalloa, vain teepaidoissa!
ja perhe, ulkomaalainen, lapsi juoksee järvelle ämpäri kädessä ja minä
istun puun päälle ja huljuttelisin jalkoja jos ei olisi jäätä
nauhoitan lintujen äänet
ja kun olen istunut tarpeekseni jatkan kävelemistä kunnes olen kävellyt tarpeekseni
ja kävelen vielä vähän lisää kun on kuitenkin musiikkia

ja kotona laitan tomaattikastiketta sekaan niin kuin äiti sanoi
erikoisuusinta-annos ja sitruunamehusta köyhän salaattikastike
naurattaa
naurattaa tämä valo joka on valo ja että tulee punaiset posket ja lämmin
ja ajattelee i wanna start going on a morning walk niin kuin Ben Kwellerin laulussa
paitsi että sunnuntaisin niinku vanhat pariskunnat ja keski-ikäiset tuulipuvuissaan
vakiintuneet

kaikki on jotenkin sillä tavalla uutta.