edellisenä yönä
heräsin ensin puoli kahden aikaan
enkä enää saanut unta
kun vihdoin sain
näin painajaisen

olin todella omituisessa paikassa, tunnelma oli ahdistava. siellä oli kummallisia junia, jotka olivat hyvin vanhoja ja ränsistyneitä. uudemmat junat kulkivat niiden ohi. välillä minäkin oli sellaisessa vanhassa junassa ja yritin löytää paikkaa. ikkunoita oli rikki eikä siellä ollut vessaa.
minun oli määrä mennä johonkin. tehdä matkaa. (en enää pysty muistamaan mistä tai mihin tai miksi) tunsin paikasta ainoastaan riikan, mutta riikkakin oli lähdössä pois, hän oli pukenut jo päälly svaatteet päällensä ja oli sanomassa hei hei. Minä sain tekstiviestin äidiltäni, jossa hän kertoi ettei ole nähnyt isää moneen päivään, että viimeksi, kun he olivat olleet metsäretkellä ja isä oli jäänyt paistamaan nieriöitä saareen. viranomaiset epäilevät että hän on pudonnut jäihin.
Huusin ääneen että isäni on kuollut. Mietin sitä, mitä haastatteluissa aina sanotaan siitä kun kuulee jonkun läheisensä kuolleen. Minua alkoi itkettää ja hoin isäni kuolemaa. Riikka kääntyi takaisin ja tuli luokseni.
Heräsin
mutta ahdistava tunnelma ja isän kuolemasta seurannut tunnelma jatkuivat koko päivän. Ja herätys oli n. 30 minuutin päästä heräämisestä. Eli kymmentä vaille viisi.
Aamuvuoro, työvuoro.

Viime yönä näin paljon sekavia unia, joissa oli paljon eri-ikäisiä tuttujakin miehiä ja minä jouduin aina heidän kanssaan tilanteisiin, jossa minulla ei juurikaan ollut päällä vaatteita. yhdessä yksi korkeassa virassa oleva mies kysyi, että kumman kanssa menisin naimisiin hänen vai yhden toisen hänen kollegansa (siinä minulla oli paksut talvitamineet)
yhdessä yksi mies halusi minut lapsiensa äidiksi ja lapsien äiti oli kummipoikani äiti...(mutta mies ei ollut enoni, vaikka oikeasti kummipoikani isä on enoni) ja lapset olivat osittain lapsuudenystäviäni lapsina.

mutta postiin on myös tullut villamekkoni! Yritän ehtiä hakemaan sen tänään.
Ja pitäisi tehdä niin tuhat asiaa.
joten.
minun uneni saavat nyt jäädä.