torstaina, huhtikuuta 05, 2007

en tykkää tuulesta
en tykkää siitä silloin kun ollaan veneessä

ja nyt olen sisällä
sisällä minussa en tykkää siitä
en pidä
pitäisi sanoa
perusteella näkökulma tulkintani

en pidä epäonnistumisista
en pidä keitetyistä kylmistä juureksista

pidän tuulesta kun olen sisällä ja ikkunasta
näkyy
kuinka puut liikkuvat edestakaisin
pidän tuulesta hiuksissa
veden alla ja alloista selkää vasten

pidän siitä kun unohdan olla olemassa
näin
kun sanat
eivät ole enää minusta kun kirjoitan
mutta ne eivät ole sivistyssanoja

pidän veneistä

viime yönä oli vankila
vankilaan oli joutunut tosi pieni poika
sitä ei kerrottu miksi
ja siellä oli toinenkin, sen pienen pojan veli
ja niiden poikien isä tuli vankilaan vierailemaan, katsomaan poikiaan,
kai
en oikein muista
kunnes minä olinkin se isä
ja olimme karanneet vankilasta
tai he olivat
ja sitten minäkin karkasin
ja yritin juosta heitä kiinni
ja lopulta heillä oli kassit täynnä pesuaineita ja kaikkia sellaisia naisille tarkoitettuja
ja he olivatkin ystäviäni
ja lähdimme takaisin
että ehtisimme vankilaan ennen kuin kukaan ehtisi huomata
että olimme räjäyttäneet vankilan pohjatiilet jotta pääsimme ulos
kaivautumaan
ja kysyin pienestä tytöstä
siitä vähän omistuisesta
että missä se on
sillä sekin oli karannut heidän kanssaan
ja ystäväni selittivät
jotakin jota en muista enkä silloin ymmärtänyt
mutta kun tulimme lähelle vankilaa
olivat kaikki pihalla taskulamppujen kanssa
koko asuinalue oli piiritetty
emmekä enää voineet painautua vasten maata, piiloon, odottamaan
että autot menisivät ohi
koska he liikkuivat jo metsässäkin
taskulamppuineen
ajoivat edestakaisin teitä
käännyimme takaisin
mitä me teemme mitä me teemme

ja herää on jo valoisaa

toiset voivat nukkua koko päiviä
toiset ovat surullisia
kääriytyvät peittoihin ja jos heille sanoo ei saa mennä päivävaatteissa he eivät ymmärrä ja lopulta suostuvat surullisin suin ja laittavat ylleen likaisen viltin

ja ruokakaupassa ei ole hajuakaan siitä
mitä laittaisi ruaksi
saa ostoskoriin kaksi porkkanaa.

ja puut huojuvat
ne huojuvat niin

ja isä tulee vihaiseksi siitä
että minä en aina jaksa olla se joka liikkuu
että minullakin on
tekemistä
oikeaa tekemistä
että voi tulla vihaiseksi siitä ettei elämä ole sama elämä kuin toisella
ettei kaikki toiselle tärkeä ole tärkeää toiselle
niin tärkeää samalla tavalla että pitäisi olla paikalla
ja veljeä ei ole pakotettuaneltupyydettyraahattuloukkaannuttu enää sen jälkeen kun hän täytti viisitoista.
sitten saa katsos itse jo päättää.
mutta
ymmäräthän sinä tyttö kulta että sinä olet eri asia
olet niin pirun eri asia
olet niin saatanan eri asia
joka ikisessä asiassa

enkä minä edes koskaan kiroa
koska olenhan minä hyvänen aika siinäkin eri asia

eihän meitä voi mainita edes samassa lauseessa

kun sinä olet kulta rakas terve
ymmärräthän sinä

niin.
juuri niin.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

täälläkin tuulee. tuulee niin että kuvittelin yöllä unen mailla noitien laskeutuvan katolle ja tuuli niin että ullakon ovi natisi. ja tänään tuuli hiekkatiellä kasvot kylmiksi. mutta se on hyvä, se tuuli. pitää pirteänä. täälläkin kinaa ja nahinaa koko ajan isä sanoo sitä ja minä tätä mutta sellaista se on aina ollut. riitaa ja sitten sopua heti perään. nopeasti ja kipakasti. minulla on hieman ollut ehkä tylsää. kaipaan kavereita ja etenkin hannea. mutta toisaalta. on täällä metsä ja tuuli sen voi kuulla. ja voi mitä tähtitaivaita on joka yö! ja venus läntisellä taivaalla. ja minulle sattui onnettomuus. pitkä pehmeä hirsitikku meni suoraan minun kynteni alle! sain puudutuksen ja lääkäri ronkki pinseteillä. tikku tuli ulos, nyt tulee mätää. täytyy mennä uudestaan. pelkään verenmyrkytystä! hieman liioiteltua kyllä, mutta mistä noista tietää, pikkurilleistä ja tikuista.

- pinja

Anonyymi kirjoitti...

höh.
sormet ja tikut on ikäviä.

ja minua kyllästyttää kaikki.
kotona oli tosi tylsää. oli vaikea irrottautua
siitä mitä on täällä

mutta isi antoi matkaan kiikarit
että voin katsella sinne variksen pesään
ja jäällä oli viisi joutsenta
ne näytti kiviltä

tule pian
on omituista kun
kaikki ovat lähteneet
pitkäksi aikaa tai joksikin aikaa
omiinsa
mutta ehkä vielä pikkuhiljaa
palaavat

tule sinä pian kanssa

-hann

Anonyymi kirjoitti...

niin minäkin koen outoa ilmiötä: kotona on tylsää. no nyt en ole kotona, olen kirsikan luona ja saarakin on ystäviä on hyvä nähdä. mutta niin vanhempien kotona on jotenkin sellaista. siellä on hyvä jos jyväskylässä on huono mutta kun siellä on ollut hyvä. no niin. ehkä menen helsinkiin tai tampereelle kylään. pips. terveisiä variksille.