kuumakuuma

herää kello viisi
kävelee ja sanoo ettei saa unta
lukee kirjaa
nukahtaa uudelleen
herää kello puoli kaksitoista
keittää puuroa laittaa siirappia - ei hyvä idea

ja suu niin kipeä ettei ole moneen päivään voinut syödä
yritti keittoa mutta se pahempi kuin leipä
aftat
kirotut aftat
ja oikeanlainen hammastahana maksaisi jotain kymmenen euroa

miksi kaikki terveellinen ja hyväksi on kallista?

saan selkääni suukkoja
aina sille puolelle mihinkä en kato

minun tekisi mieli soittaa ihmiselle
kahdellekin
joita en pitkään aikaan ole nähnyt
en tiedä mitään siitä mitä he tekevät tänään

näin outoja unia
paljon
yhdessä oli maa, jota katsoin perheeni ja joidenkin ystävien kanssa jyrkänteeltä ja osa oli vihreää, osa punaista. punaiseen ei tahdottu mennä, perheeni lähti vihreään ja minä jäin ystävien kanssa odottamaan
ystävät kuitenkin lähtivät punaiselle alueelle autolla ja minä jäin yksin, pelkäsin
lopulta toinen ystävistä ilmestyi viereeni, hän oli kummasti siirtynyt punaiselta alueelta, tavallaan teleportannut itsensä tai jotenkin. hän oli hyvin sekava eikä muistanut miten oli sieltä tullut ja millaista siellä oli ollut.
lähdimme etsimään toista ystävää.
minä en olisi tahtonut mennä sinne punaiseen vieläkään.
toinen ystävä tuli meitä vastaan ja oli myöskin hyvin sekava. hän nauroi koko ajan mutta muisti sentään jotain punaisesta alueesta, huokasin helpotuksesta että hän ei sentään ole siirtynyt sieltä ihmeellisesti, mutta ystävä nauroi ja sanoi että itse asiassa kyllä vain, hänkin siirtyi.
lähdimme autolla punaiseen takaisin.
matkalla näin tien reunassa uskonnollisia patsaita ja pieniä kappeleita ja tajusin että punainen alue olikin ehkä paikallisten pyhä paikka, sanoin ettemme ehkä saisi mennä sinne, mutta minua ei kuunneltu
ja lopulta tajusin että tie oli initaatio tie enkä minä ainakaan ollut siihen vielä valmis

toisessa unessa outo mies kärräsi veljeni ja minun leluja kaatopaikalle, ja kuuluin puolittain sen miehen elokuvakerhoon ja sain syntymäpäivälahjaksi suuren pinon elokuvia koska en ollut halunnut katsoa huonoja kauhuelokuvia vintillä
ja syntymäpäivilläni poikaystäväni iski lapsuudenystäväni ja kukaan ei tahtonut syödä kakkua koska pöydällä oli ötököitä ja yhden miehen ruuassa ja valokuvaajakummisedän mielestä vika ei ollut kamerassa vaan minussa ja lopulta kaikki sukulaiseni alkoivat tehdä rituaalia jota minä en halunnut tehtävän ja he kantoivat tukkia rituaalipaikalle ja lauloivat ja minäkin aloin laulaa ja minulla oli siivet ja liehuvat lasten prinsessa vaatteet ja orjantappurakruunu ja minä lauloin kansanlaulu sävelmällä että olen miehen tytär joka ei ole noita eikä tule olemaan ja siellä oli myös noita joka tahtoi tehdä rituaaleja ja me taistelimme

tiivistetysti
vaikkakin ehkä turhan laveasti silti

kohta lähden etsimään kummipojalleni synttärilahjaa
tahtoisin löytää jonkun mikroskoopin tai suurennuslasijutun tai sellaisen
koska poika on innostunut juuri nyt tutkimaan kaikkea pihassa, eliöitä ja olioita.

aurinkopäivä

heti huomenissa!

pate sekä kissa heti huomenissa!

lähde: google (mikäpäs muu)

sade jatkuu

minä kirjoitin eilen
pitkästä aikaa
ehkä kaksi lausetta ehkä lauseen ehkä kolme
sivun
ehkä

ja löysin yhden todella vanhan kirjoituksen
tai en voi sanoa löytäneeni koska siellähän se on ollut samalla muistitikulla jossa kaikki kirjoitukset ovat
se on sellainen yellowstone jota aloin kirjoittaa kun olin viidennellä, ehkä
joskus silloin kun minulla oli stephen king vaihe :) ja jatkoin sitä yläasteelle
se on eilen keksimäni määritelmän mukaan the baby sitters club+ stephen king
ja aika hauskaa lukea
kuinka jokainen lause on suora plagiaatti
ja ah ja voih niitä ihmissuhteita

mutta muuten teksti oli kyllä yllättävän sujuvaa. kieli ok ja muutenkin. olin kirjoittanut sitä 219 kirjan sivua! siis sellaista puolikasta A4 koska halusin tehdä siitä kirjannäköisen ! :D
voi voi
mutta yllätyin tekstimäärästä vaikka muistankin kateellisen veljeni ja kuinka hän sanoi että tulen saamaan yläasteella äikästä kympin kun olen kirjoittanut sitä niin paljon
että yläasteella on joku äidinkielen maraton ja jos kirjoittaa 10 sivua saa arvosanaksi 10
ja kun oli jo yli sata niin kymmenen kymppiä.

mutta oikeasti
olen ajatellut että minä en kuulu niihin kirjoittajiin jotka ovat aina kirjoittaneet, tai en oikeastaan ole muistanut milloin olen aloittanut kirjoittamisen ja jotenkin oli sellainen kuva, että olenhan minä jotain kirjoittanut mutta en kai minä mitään
ja yksi kaksi minä huomaan että olenhan minä jo 10-13 vuotiaana kirjoittanut pitkäjänteisesti romaania!

ja sitten muistin että kyllähän minä muutenkin kirjoitin
minulla oli vihko jonne kirjoitin tarinoita
sellaisia pieniä ja joskus jotkut sitten kirjoitin kirjoituskoneella puhtaaksi ja annoin äidille
ja äiti itki

ihmettelin aina miksi
tosin eilen tajusin ehkä myös miksi
kaikissa tarinoissa päähenkilön äiti oli joko kuollut tai kuoli
ja yhdessä, (silloin mielestäni oikein onnistuneessa) päähenkilö tyttö tekee itsekin itsemurhan jotta pääsisi äitinsä luo uuteen maahan
se oli ehkä vähän veljeni leijonamieli tyylinen
mutta hauskaa silti
ja vähän kauhistuttavaa
että pikkutyttö kirjoittaa kuolemasta

tai en tiedä

ehkä minä käsittelin kuolemaa sillä tavalla

sitä en kyllä muista mitä minä oikein ajattelin
että miksi minä kirjoitin sellaisia
oliko se vain hienoa että joku kuoli vai oliko se keino päästä toiseen todellisuuteen vai kiinnostiko minua kuolema
no sitä varmasti
yritinhän minä olla hengittämättä ja keskustelin kuolleiden kanssa koska olin ihan varma että vaari vahtii minua koko ajan ja suunnittelinhan minä jo ala-asteella itsemurhani ja kuvittelin hoitopaikassa olevani kuollut ja mitä minulle tehdään kun olen kuollut ja leikin kuollutta aina kun vain oli tilaisuus
ja itse asiassa edelleen...

alan kiinnostua omasta suhteestani kuolemaan

en ole ikinä ennen ajatellut että minulla olisi siihen jotenkin erikoinen suhde
mutta

taas rutiininomainen kirkuminen yläkerrasta. sama lapsi jokaikinen päivä.
ja tänään on sadepäivä
kirjoituspäivä
unipäivä

soitin mummillenikin ja puhuin kummipoikani kanssa
kummipoika ei muistanut miten posteljooni pate laulu menee
kun minua on jo pitkään vaivannut päässäni soiva kohta
pate sekä kissa
että miten se jatkuu kun siihen rimmaa vaan
ovat juovuksissa
enkä usko että se siinä lastenlaulussa niin menisi
mutta ratkaisua ei ole vielä löytynyt

eiköhän google auta tähänkin ongelmaan :)

tuntuu hyvältä.

sadeilma

sadeilmalla ihana pitää ovea auki
nyt voi pitää parvekkeen ovea auki
ei haittaa puoli seitsemän ei puoli kuusi ei enää se että minä ilman vaatteita aamulla
sillä enää minun kotiini ei tule vieraat ihmiset
ei nyt
vain ne joiden haluan tulevan

tänään söin jäätelöä syntymäpäiväsankarin luona
ja juttelimme vähän
hän on syntymäpäiväsankari
ja minä nautin kosteasta ilmasta joka on ihan eri kuin sisä
tämä on koti-ilta
juuri sellainen

tuntuu että olen kodissa! tietokone päällä ja hämyinen lamppu
ja poika ja kuvat ja poika ja kostea ilma ja kadulla huuto
ja minä nukuin iltaunet

kirjoittaminen tuntuu taas helpommalta
tahtoisin kirjoittaa juuri nyt
tänä iltana

minä aloitan

Kotina

Yöllä olisi ollut kaunista kävellä
jos juna olisi pysähtynyt lammelle
siihen missä oli usva

mutta kello neljä aamulla on kadut suurkaupungeissakin tyhjät
ja istutaan kirkon portaille, koska olen aina halunnu tehdä niin.
ja kassit tekevät tehtävänsä
tietää että on kantanut

pikku karhu ja pikku tiikeri
halusivat olla rikkaita ja löysivät kultaisia omenoita
mutta koska kuningas suojelee pahoilta rosvoilta pikku karhu ja pikku tiikeri joutuivat antamaan lopulta puolet rahoistaan pois
no taakka keveni
ja lopulta rosvo varasti nekin ja pikku karhu ja pikku tiikeri sanoi että kuninkaanhan piti suojella kun maksettiin mutta rosvo vain nauroi ja otti rahat ja sanoi että eihän kuningas ole täällä, hän nukkuu tuhansien kilometrien päässä
ja sitten pikku karhun ja pikku tiikerin taakka oli niin kevyt että he saattoivat kantaa toisiaan
ja kantoivatkin
koska olivat niin masentuneita

minä luin

kun olin tullut mökkiin jossa oli vesi ja tuli ja maa ja ilma
ja olisin voinut asua sellaisessa
sen tytön kanssa sen tytön jonka perheeseenkin haluaisin tutustua
ja ajattelin
että minä voisin olla sen tytön poikaystävä
sillä minulle kyllä maistuisi savulohi
ja minä kyllä lähtisin suolle
ihan milloin tahansa
ja minun perheeni lähtisi
isä menisi varmasti kalaan
ja äidit voisivat mennä lakkaan
tulisivat loistavasti toimeen
vaikka me olemmekin kaupungista ja heillä on metsää

aina tahtoo nähdä toisten
aina tahtoo tietää toisten
siksi kurkistaa ikkunoista
tai kameran objektiivilla
siksi kuulee mitä mummot eivät sano kun istuvat vierekkäin
tai ne tytöt tai ne pojat tai ne kaksi jotka eivät tiedä mitä heidän välillään oikein on

ja mustat pilvet
minä en ole saanut vielä ukkostani
sadetta olen
ja oravan poikaisen
ja veden
voi veden minä olen saanut vartalolleni vartalolleni ja unet

unia niin paljon että muistan
enkä ole kirjoittanut ainuttakaan
niin etten voi tietää muuta kuin että olen lentänyt
ensimmäistä kertaa unessani todella lentänyt ja se tuntui parhaimmalta

iltaterve

kesä on alkanut
eikä remontti ole vielä tullut ovesta sisään asuntooni aamulla kello 9 eikä illalla klo 19
mutta puoli seitsemältä edelleen ikkunan takana
huomisesta eteenpäin en enää välitä koska menen pois
kauas pois
niin kuin kirsi kunnaksen elefantti tosin minä en ole trumelunki enkä haistele väkisin ruusuja jotka itkevät kun niin tehdään, ja kukapa ei itkisi jos väkisin kärsä sisään työnnetään.

ja ensimmäinen kesän tentti on ollut jo ohi
sitä on juhlittu makoilemalla pitkin päivää ja jäätelöllä jota voisi syödä loputtomasti
mutta missä ovat virolaiset villit?
ja carcassonnella ja suudelmilla ja kävelyllä edestakaisin vailla päämäärää tai aikataulua

pian aikataulu taas tulee
mutta sitä ennen
sitä ei ole

ja olen päättänyt viettää ajattoman päivän
joku päivä
se on pakko ottaa
sellainen
ettei katso lainkaan kelloa, ei koko päivänä, ei
vaan elää oman tahtinsa mukaan
mutta ajaton päivä voi koittaa vasta sitten kun ulkopuoliset (remonttireiskat, jotka ovat ihan varmasti vasta amiksia, koska vittu ja vittu ja vitun työ ja murrosikäisen pojan hirnuva räkätys ja vitun vittu) tekijät on eliminoitu
(joka kerta kun ambulanssi hälyttää, ja se hälyttää usein, toivon vähän pikkuisen ilkikurinen virnistys naamallani että ne reiskat olisi pudonnut nosturistaan)

mutta huomenna äiti ja isi tulee ja minä saan uikkarit ja lähdemme kauas pohjoiseen
äiti ja isi vienan karjalaan ja minä kuhmoon poikani äidin ja isän luo

ja joskus on ihan hauskaa olla hassu ja kävellä päin seiniä ja kompastua katukiveyksiin kun miettii liian kauan tervehtiäkö tyttöä jonka joskus tahtoi näyttelevän
ja suihkuttaa homeista biojäteastiaa ilman että muistaa ottaa lattiakaivon kantta auki niin että vesi valuisi viemäriin
tai sitten vaan laulaa koko ajan ja tanssii
laulaa
pienen pieni veturi
maa on niin kaunis
en etsi valtaa loistoa
nalle luppakorva pupulla ja oravalla turkit pehmoiset
ja etsii eppu normaalin sanoituksia internetistä vain varmistaakseen että oli oikea
ja lumikin seitsemän kääpiötä ja pepin hevosen
ja selaa lukion biologian kirjoja jatkuvasti koska pitää tietää mitä milloinkin

ja jos on napa, ei voi olla lintu

kesällä pidetään kaulaliinaa

olen ehkä lukenut liikaa feminististä tutkimusta

tai sitten liian vähän

aina on pää ja toinen pää ja niistä pitää valita
liikaa
ei yhtään
nukkumaan nukkumaan tai sitten lähtee liikkeelle niin nopeasti että kaataa kaikki astiat
täynnä vettä
kaataa kaikki astiat
tyhjät

tai ei kaada

valitse valitse valitse

oletko tässä oletko tässä oletko tässä
etkö ole etkö

tänään valitsemme elokuvan

jos olisi hiljaa

jos on liian pitkään hiljaa muuttuu se sanomaksi
täytyy aina kysyä miksi täytyy aina kysyä
koska ei voi vain mennä ei voi vain olla sanomatta mitään tai avata ovea tai laittaa kiinni koska täytyyhän olla syy
täytyyhän laittaa tyynyn alle
pääsiaismunahammasrahayllätys

antaa tytön mennä

ja aina kun joku tulee selän taakse minä katson

unissa minä näen vain vettä ja vanhoja luokkatovereita
jotain tärkeää viimeyönä
geometrisistä kuvioista joita piirsi
vuorotellen piirsi
mutta en muista kuka
en muista ketkä
isi
ehkä se oli isäni tai joku niistä muista
jotka ottavat oikeiden ihmisten hahmot ja muuttuvat kaltaisikseen muuttuvat pois

olenko se minä vai onko se vain joku toinen vai kaikki?

olen löytänyt kesälukemista
duras
ja tahdon löytää lisää

huomenna poikani täyttää
syntymäpäivät joita minä en osaa koskaan juhlia
omia
ja menemme katsomaan kirjoja
ja minä aion löytää
omani
kirjan
uuden

minulla on jo rajatapaukset ja suurpyytäjä ja poltettu oranssi ja aallot, tiitiäisen satupuu ja ehkä vähän sotilaan tarinaa

mutta

minä kaipaan jonkin pienen
sellaisen jonka sanat olisivat juuri nyt eivätkä vain talvella

aina kirjastossa istuessa ja lukiessa minä haluan kirjoittaa
olen saanut miljoonasti ideoita
olen keksinyt kaiken
kaiken kaikenkaiken
mitä juuri pitäisi kirjoittaa
mutta kun tulee kotiin
tahtoo syödä vain jukurttia
ei jaksa järjestää edes kuvia koska ei muista paikkojen nimiä

isi muistaa linnut
äiti kasvit

veli tiesi kaikki rekisterinumerot ja automerkit kunnes tiesi musiikin

ja minä en koskaan muista vuosilukuja nimiä (paitsi ystävät ja ystävän ystävät) sivistyssanoja

mutta rytmini on hyvä
tänään eilen toissapäivänä
työmiehistä saatava hyöty on aikaisin liikkeelle

ja se sama vanha mies kävelee joka päivä vastaan
en katso sitä silmiin
en
koska kerran kun annoin hänen tulla
hän huusi niin kummallisella äänellä sanoja joita ei voinut jaksottaa oikein
että koko kassa pysähtyi eivätkä hänen silmänsä lakanneet

ja hän mainitsi pojan
oman poikansa
ja minä
tietenkin ajattelin poikaa
joka joskus asui helsingissä
niin kuin miehenkin poika
ja ajattelin että he ovat sama poika

ja sain myös puhelun
jossa kaunis nainen ahkera nainen
kertoi aloittavansa kirjoittamisen opinnot täällä syksyllä
ja hän tulee pummaamaan minulta yösijan.
pidän hänestä ihailen liikaa ihailen itseni pieneksi
kuten tavallista

ja tavallista enemmän olen ajatellut niitä
joita olen ihaillut

ja tekisi mieli kirjoittaa kirje
' olen kadottanut sinut, tule takaisin, tahdon sittenkin, vaikka oletkin niin suuri'

mutta kun toisen ihmisen oppii tuntemaan ei häntä enää osaa katsoa ylöspäin
tulee arki

niin se on

etäisyys luo illuusion

minä sittenkin

todellisuus ei mitään siitä mitä kuvitelma

(ja mieleeni tulee peter ' kuvitelmat ovat usein pahempia kuin todellisuus')

ja minun kuvitelmani
eivät koskaan riitä
koska teen kaiken
ja minun uneni
tekevät toden

ahkerapäivä

Minä olen siivonnut tänään niin
että melkein kehtaisin kutsua kylään ihmisiä joista pidän
tai kehtaisin koska ovat he nähneet kaaostanikin
mutta kirjoituspöytäni, tämä
on edelleen täysi tavaraa kaikkea pursuaa kaikkea sellaista mitä olen siirtänyt toisilta pöydiltä ja sellaista joille ei ole olemassa mitään järjellistä paikkaa

mutta toden totta olen siivonnut
pyyhkinyt pölyt ja siivonnut keittiön hyllyt!

vaikka nukkuminenkin on venähtänyt aina päivään puoli kahteen
ja ruokaa on syöty kun on tullut nälkä ja oltu sisällä koko päivä
ja minä niin hymyillyt

ripsiä saa olla puhaltamassa koko ajan
ja parvekkeen oven voi avata kun on varovainen eikä kerro työmiehille
nostaa vain katseensa ylös vasemmalle viistoon
levittää kätensä
ja sanoo : " se oli jo"
(kreikkalainen asenne)

minun kuva päiväkirjani on unohtunut jonnekin matkan varrelle
jokaisen päivän kuva alkoi tuntua liioittelulta koska en ole kamerassani kiinni
meitä ei ole sidottu
ja nyt minä en voi ladata kuvia koneelle koska unohdin heinolaan välitysjohdon tai sen sellaisen

ja muutenkin minun ajatukseni eivät näin kesällä tahdo tarttua kirjaimiin
koska on piha ja puut
ja kaikki maailman vesi on paljas
ja saa mennä ja tulla koska kukaan työnantaja ei pitänyt minua tarpeeksi pätevänä
on vain muutama tenttipäivä ja tietenkin ne tenttikirjat (joita täytyy ikävä kyllä näillä näkymin lukea kirjaston lukusalissa) mutta muuten minua ei tänä kesänä sido mikään
yhteen paikkaan

suussa maistuu sipulilta
ja on sellainen olo
että kohta pääsen saunaan
(ehkä se on tunne lapsuudesta, aina siivouksen ja lakanoiden vaihdon jälkeen pääsi saunaan ja sitten puhtaana puhtaaseen sänkyyn)

tyydyn
biojäteastian pesuun
ja suihkuun

rakastan

vihaan minä

minulle ovat paikat ja tilat
aika
en tiedä
mutta tilat ja paikat se varmistuu
enkä kestä sitä etten voi olla siinä tilassa joka on minun
on minun tämä on minun kotini!

ajattelin että kahdessa viikossa tilanne olisi korjaantunut
KORJAANTUNUT
mutta remontti jatkuu ikuisesti kuten arvata saattaa remonteista päätellä
argh
ikkunat edelleen muovissa ovet muovissa ei saa kulkea sieltä ei täältä
ja työt alkaa silloin siellä täällä
ja niin kaikista koomisinta on tämä ilmoitus joka on seinillä ja tullut myös postiluukusta
"
Tiedoite!
Asukkailla joilla on ns. ranskalaistyylinen
parveke.
Maalauskäsittely joudutaan suorittamaan
huoneistosta käsin. Pyydämme poistamaan
mahdolliset esteet ovien edestä. Mikäli huoneistoon
ei saa mennä yleisavaimella, ilmoitus asiasta isännöitsijälle.
Maalaus käyntejä on 3 kpl. käynnit
suoritetaan eri vrk. aikoina klo: 9.00 - 19.00
arkisin.
"
ei minkäänlaista päivämäärää siitä milloin käynnit tapahtuvat
ja olisivat nyt jonkun aikataulusuunnitelman tehneet
eiväthän ihmiset voi elää niin että milloin tahansa saattaa kotiin pamahtaa työmies!

olen todella vihainen.

kukaan ei alunperinkään ilmoittanut minulle, missään vaiheessa että tällainen remontti alkaa
yksi kaksi työmiehet vain olivat pihalla ja lappuja seinillä että kulku sieltä kulku täältä

tiedän että on raivostuttavaa valittaa asioista joille ei mitään mahda
ja kai tästä talosta tulee nyt sitten kauniimpi ja arvokkaampi ja tiesmitä
mutta

tämä ei ole minun koti
ei tunnu

en tahdo olla täällä
tahdon koko ajan pois täältä

en näe taivasta! en näe mitään! en mitään en kerrassaan mitään! pimeässä
ja ihmiset kulkevat kulkevat läpi taloni
mitä he sanoisivat jos itken?

ja koko kaupunki. vihaan tätä koko kaupunkia. itsekäs paska sika kaupunki.
kirjasto on maailman tyhmin. sieltä ei ikinä saa lainaan mitään mitä tarvitsee. ihan liian vähän kotilainakappaleita. typerä yliopisto. typerä. lopetan sen typerä. typerät äänet koko ajan joku hitsaa ja poraa ja kolisee ja autot ja ihmiset ovat typeriä teinejä kaikki typeriä ja autot ajavat

tahdon kotiin

maailmasta pois

tuntuu todella kuin olisin ollut

48 uutta sähköpostia
et ole käyttänyt niin ja niin moneen päivään tätä ja tätä tiliä sinut deletoidaan ellet rekisteröidy 30 päivän kuluessa
ihmisiä en ole tavannut
en muita kuin niitä jotka ovat minulle sukua ja tuntemattomia mummoja ja pappoja
ja niitä joita en ollut tavannut koko vuonna ja jotka oliva kipeitä
ja minä itse
en saanut varmastikaan heiltä koska heillä ei ollut kuumetta eivätkä he oksentaneet

ja minä toivoisin ettei pyörryttäisi enää että päänsärky lakkaisi

kirjaston kirjat ovat menneet vanhaksi
varaukset ovat rauenneet
enkä pääse sittenkään tänään kotipaikkakunnalleni ajoissa sillä en jaksa vielä muutaman tunnin sisällä lähteä
mutta olen turvassa täällä

minua pelottaa tulla takaisin
tuntuu niin oudolta
tuntuu kuin olisin astunut sieltä jo pois
kaikesta
en osaa lukea enää tenttikirjoja
ne ovat kamalia ne ovat kaukana ne kuuluvat sinne mistä lähdin
vaikka enhän ole ollut kuin kaksi viikkoa pois
miten se tuntuu näin pitkältä?
se tuntuu käsittämättömän pitkältä
en edes tiedä miltä taloni näyttää ulkoa päin koska se jäi remonttiin enkä päässyt tiedotustilaisuuteen.

ja poikaani en ole nähnyt kolmeen viikkoon
niin pitkä
aika
ja tuntuu oudolta että näemme huomenna

ikävä on tavallaan tunnetila johon tottuu
niin paljon
että on raskaamapaa totuttautua siitä pois kuin jäädä siihen
sillä enää en kaipaa

on vain hyvä nukkua ja katsoa elokuvia ja viedä kiviä puroon
ja nauraa naapurien pihan laajennusyrityksiä isän kanssa niin että korkeat katot kaikuvat

kaukana kaikesta on helppo kestää etäisyys

kirjoittaminenkin tuntuu etäiseltä
kaupungit
tiet

olen vain suojassa talossa jossa on paksut kiviseinät
ikkunat jotka kiertävät kaikki puolet
enkä enää laita ovea yöksi lukkoon

olen niin kaukana kaikesta

pääsykokeissa (jotka eivät yllätys yllätys minun osaltani menneet mitenkään) tunsin olevani yhtä ulkopuolinen
katselin kaikkien toimia kuin sivusta
vastailin kysymyksiin mutten oikeastaan ollut siellä
paleli ja kun joku sanoi että on epätodellinen olo minä en voinut käsittää
minun oli niin todellinen olo itsessäni koska tunsin kaikki pienet liikkeet vartalossani niin selvästi että kaikki oli kyllä todellista
mutta mielenkiinnotonta
sellaista johon en kuulu
ja vahvistui tunne etten kuulu
ja kun istuin sohvalla pianoa vastapäätä ja odotin haastattelua
ja pieni lapsi joka puhui vasta haparoivia sanoja yritti katsoa äitiään joka lauloi ovien takana ja vilkutti minulle
minä ajattelin
että entä jos sanoisin tuomareille että haluan kyllä kirjoittaa, mutta en täällä
että tahdon sanoa teille etten tahdo tahdo opiskella täällä
ja sinä senkin pakkomiellefreudilainen sinä se olet penseä ja luoksepääsemätön
mutta en sanonut
sen sijaan istuin kiltisti kuten aina
ja katselin heitä vuoron perään enkä tiennyt kysymyksiin vastauksia
koska kun minä kirjoitan en ole kirjallisuudentutkija kuten he ilmeisesti olettivat
mutta ei sen väliä
kun etsin ystävieni ovea kuume oli jo niin korkealla että toivoin vain että saisin nukkua
ja minun kolmekymmentäviisipilkkuseitsemänasetta nousi kolmeenkymmeneenkahdeksaanpilkkuviiteen ja sitten kuumemittari sammui

ja nyt suunnittelen koko ajan paluuta nykyiselle kotipaikkakunnalleni
mutta ruumiini estää sen jatkuvasti

ehkä se tahtoo nukkua nyt
ehkä on sen vuoro
se kieltäytyy nyt kaikesta mitä minä tahdon ei halua mitään mitä minä
ehkä olen vaatinut siltä liikaa
ja nyt se vaatii puolestaan minulta

vaatikoot
minä teen kaiken nyt sen mieliksi

kuljen äitini vanhoissa raskausmekoissa ja menen peittojen alle katsomaan elokuvia jotka ovat niin harvinaisia ettei niiden nimiä muista