Edelleen täällä
kaipaan liikettä
luen profiileja niistä jotka ovat siellä minne olen menossa
ajattelen etten enää kuulu
että heistä on tullut vararehtoreita ja kirjailijoita ja
minun paikkani
poika sanoo että haluaa kuuluisaksi, rakentaa hyllyä
tyttö surfaa balilla
toiset etsivät pieniä muovipusseja
aloittavat elämän australiassa
täällä ei ole mongolian suurlähetystöä ja sitten on sydäntalvi kuitenkin
liikettä, liikettä. haluan olla liikkeesä niin ei tarvitse muistaa ettei ole mitään kun pysähtyy.
olen ruvennut juomaan teetä sokerin ja maidon kanssa.
on kummallisen irrallista, kuin olisin kaukana omasta elämästäni. mutta olen täällä. tämä on minun. en enää muista millaista on
istua laiturilla kuohuviinipullo ja tummat hiukset
ja valo ja valo ja valo, vasta alkanut
en enää muista millaista on olla se tyttö jolla on pyörä
se tyttö joka puhuu samaa kieltä, kun kaikki ymmärretään niin kuin on.
olen täällä. täällä vain silti.
4 kommenttia:
hanne, kuulostaa ihan sadulta, sinun elämä
halusin vain sanoa,
ihmeellisiä kaupunkeja, eläimiä, kasveja, ihmisiä
olet ihmeellinen
ja muistan sinut aina tyttönä punaisen pyörän kanssa ja tyttönä jonka kodissa oli valokuvia ja postikortteja seinät täynnä ja jossa juotiin teetä pilkullisista mukeista pienen vaaleansinisen pöydän ympärillä
tyttönä joka piti lars von trieristä ja kirjoitti näytelmiä joita opettaja kehui ja joita lapset rakastivat
ja minullakin on sellainen olo, ettei pilkullisiin mukeihin voi palata, mutta olen iloinen että on ollut tuo aika
olen kipeänä täällä vaaleanpunaisessa kaupungissa ja herkkä olo ja itkettää vähän miettiä tätä
kaikkia ihmisiä jotka ovat
ja sitä, että olisi niin outoa nähdä jyväskylässä, juoda teetä ja puhua suomea!
ja kuitenkin se on ollut totta!
R
http://www.youtube.com/watch?v=ANASt-zzA_4&feature=related
sanna laitto tän mulle ja attelin, että sinäkin voisit tykätä tästä :)
R
Voi hannenen.. siitä tuntuu kyllä olleen niin pitkään, vaikka kuohuviini on yhä hyvää ja laiturit. Ja tuntuu kanssa hassulta, että sinut voisi nähdä taas, nähdä punaisen polkupyörän kanssa (tai ilman), koska sinusta on tullut sellainen myyttinen hahmo, uni tai talismaani nyt :). Mutta palaamisessa, hetkeksi ainakin, on se hyvä puoli, että voi olla vähän aikaa vieras siinäkin mikä oli joskus niin tuttua. Ja tee olisi huisia!
palaaminen.
ei kai voi palata samaan. minusta on hassua että te muistatte minut niin ihanana. haluaisinkin olla tuollainen kuva :) mutta täällä, minä en ole tuollainen kuva, tiedätte kyllä. kun on toisessa maassa, on eri kuva. ja koko tarina pitää aina aloittaa alusta. tänään aion etsiä intialaisia maapähkinäpannukakkuja!
ootte mun.
Lähetä kommentti