viime yönä
näin satoja unia
niin paljon

ja yhdessä unessa
kävelin koulua muistuttavan paikan käytävää
ja yhdelle ikkunalaudalle oli asetettu naamari
tunnistin sen omaksi naamiokseni. se oli juuri sellainen kultainen kissanaamio, jonka äitini on tuonut minulle Italiasta. Kysyin käytävällä istuvalta lapselta, että tietääkö hän kenen naamio on. lapsi sanoi, että hänen näyttelijä-äitinsä oli tuonut sen Intiasta jotakin esitystä varten.
Kerroin, että minulla on aivan samanlainen ja oma äitini on tuonut sen Italiasta, Romeon ja Julian kotikaupungista, ja että sen piti olla italialaista käsityötä. Nauroin, että taisivat huijata äitiä, että varmaan sekin on tehty sitten Intiassa.
Kun katsoin naamaria uudelleen, se ei ollutkaan enää kissanaamio, vaan se muistutti jo paljon enemmän ihmisen kasvoja, sillä oli jäljellä pienet kissamaiset korvat ja viiksien pisteet. Värikään ei enää ollut kultainen, vaan poltettu oranssi (:))
Lapsen isä tuli hakemaan lasta ja he ottivat naamion mukaan. Nyt naamiossa oli jo osa vartaloakin. Isä kertoi, että naamio oli tosi kummallinen, että jo sitä ostettaessa tuntui kuin sen sisällä olisi ollut jotakin. isä kantoi naamiota, kuin pukupussia ja sanoi: Kuuntele. Siitä tosiaan lähti sellainen ääni, kuin sisällä olisi helissyt jotain. Isä sanoo (äidille, vaikka en saa tarkkaa kuvaa enää päähäni, oliko äiti läsnä) : Kuin sisällä olisit sinä.
(Kohtaus vaihtuu)
Lapsen äiti on lähikuvassa. Hän on hyvin miehinen. Kulmikkaat miehekkäät kasvot eikä ruuminrakenne muistuta lainkaan naisen ruumiinrakennetta. Äiti sanoo, että tänään lapsen tehtävänä on meikata äidin suu. Hän sanoo, niin kuin se olisi yksi rutiineista, joita heillä arjessaan on. Äiti kellahtaa sängylle. Hänen vierellään on naamio, se muistuttaa nyt aivan äidin kasvoja. Sängyn vasemmalla puolella on peili, josta näkyy naamion vartalo.
Äiti katoaa hetkeksi näkyvistä ja sängyn päälle ilmestyy pelkkä pää, naamion viereen, äiti hymyilee, ja vähitellen peittojen alta paljastuu koko äidin vartalo, joka on alaston, mutta siinä ei ole edelleenkään mitään naisen muotoja. Äiti alkaa puhua ja samaan aikaan naamion suu alkaa liikkua. Äiti vääntelee vartaloaan sängyllä ja samoin nähdään peilistä kuinka naamion vartalo liikkuu. Tunnelma on kauhuelokuvamainen.
Sisään astuu henkilö, joka alkaa ampua naamiota ja naamion vartaloa.
Kuvaruutu täyttyy verestä, huone täytyy verestä, verta vain tulee
(myöhemmin näen unta, jossa kiskon putkesta pitkiä kaulahuiveja kuin suolia, ja jotenkin yhdistän sen aamulla tähän uneen ja tähän verikohtaukseen)

Olen ollut tänään kuolemanväsynyt.