unessani oli ankerias jota ei saatu hengiltä.
se oli valkoinen ja joku oli kalastanut sen
eikä ollut tappanut
se pomppi ympäriinsä eikä kalastaja tahtonut koskea siihen
se sätki ja luikerteli
minä sanoin että se pitää tappaa että sitä pitää vaikka lyödä jollain kalikalla
että noin se vaan hitaasti kituu se täytyy tappaa
kalastaja tai joku muu pienessä mökissä olevista ihmisistä etsi käsiinsä haarukan ja löi ankeriasta sillä ankerias sihisi ja kiemurteli sohvien alle jonnekin minä istuin yhdellä sohvalla se on siellä alla minä huusin minua oksetti putosin sohvalta kurkottaessani ja käteni osui kylmään ja kosteaan aloin kirkua kukaan ei välittänyt menin takaisin sohvalle ja yritin hahmottaa missä se on sanoin se on tuolla mutta kukaan ei enää ollut kiinnostunut ankeriaasta muut etsivät kenkänsä ja menivät minun kenkäni olivat ankeriaan ympärillä ankeriaassa en halunnut liikkua

niskat on käsittämättömän kipeät
olen alkanut ajatella
jos tuo puolitoistasänky onkin vain yhden sänky ja kaksi ihmistä on liikaa
ja siksi minun niskat aina herätessä

tahtoisin kirjoittaa