näen jo painajaisia tekemättömistä tehtävistä.

huomenna lähden ruotsiin. ja he olivat paistaneet jo tänään sämpylöitä.

omituista juoda vettä kun se ei olekaan vettä. ja unia niin paljon niin paljon mistä sitä tietää

olen lukenut viikonloppuna eilen loppuun kirjan ja sitten sekin on päässä
eikä tahtoisi että se vielä ohi
ne kirjat ärsyttävimpiä joita ei halua voi jättää kesken mutta joiden ei halua loppuvankaan

ja minä lepään auringossa lepään tässä tunteessa kun
migreeniyönä minä herään nauruuni voi aiheuttaa hyvänolontunnetta koko seuraavan päivän minä itken

ja jotenkin täytyisi siirtää seiniä jotenkin että repäisisi irti kääntäisi ja vääntäisi niin fyysisistä niin paljon ettei voisi enää ajatella ja istua monta tuntia istua vain ja olla ajatuksineen täytyy juosta

yhtäkkiä minä luen uutisia ja alan itkeä en tiedä miksi ulvilan surma alkaa itkettää minua juuri nyt yhtäkkiä minä luen kaikki ne vanhat uutiset siitä ja itken ihan vähän vain mutta kuitenkin

joskus

ja olen huomannut että ajatuskin autolla ajamisesta ahdistaa minua.

ajatus junan vaihtamisesta
tiskivuoresta
esseiden kirjoittamisesta
tulevasta tentistä
pyykkäämisestä
väkijoukon läpi kulkemisesta
rahasta
ahdistaa minua

ja tahtoisin juuri nyt mennä parvekkeelle ja maalata.