vappu vappen

ilta jo
ja monta päivää mennyt
monta asiaa niin ettei ole kertonut kuin iltasatuja jotta nukahtaisi itse
hyvin

unessa talo joka oli isovanhempieni talo joka oli vanhempieni talo
enkä minä tiennyt mistä laittaa valot päälle
ja löysin pienoismallin talosta. äiti oli rakentanut sen se oli aivan kuin meidän kotimme kun otti yhden kerroksen pois sen alta tuli uusia kerroksia joissa oli uusia huoneita ja me olimme niissä
koko perhe
äiti isä veli minä
ja kolmas lapsi toinen tyttö
minä jäin katsomaan pienoismalli tyttöä ja mietin miten meitä oli siellä kolme

yrittänyt etsiä bergmanista
esitelmä ylihuomenna
huomenna kokous ja pitäisi elokuvaoikeuksista
tämä on laiminlyönyt
nyt vain sigur ros
nyt vain ja sitten suihku ja sitten ehkä nukku
maan

ja pitäisi ilmoittautua luokkakokoukseen kun onhan sinne
varattu paljon kasvisruokaa
ihan vain
minua varten
ko? minun olisi tehnyt mieli kysyä
he olivat ironisia tietämättään minä kuulin äänestä vaikka ei ollut ääntä
ja vieläkin hämmästyn sitä miten toisenlaisia ovat sittenkin ne joita on joskus tuntenut
ja silti niin yllättäviä silti niin ettei olisi voinut kuvitella sanovan vaikka olisi pitänyt tuntea
ja sitten nauraa kun yhä niin sama yhä niin sama kuin silloin
samat suhteet meillä kaikilla kuitenkin

ja vesi on ruvennut houkuttelevaksi
kimaltelee pirulainen
ja silti niin jäinen vielä
ettei uskalla kun vähän koettaa
ja kertoi että joskus ennen kuin jäät olivat vielä lähteneet
eivät edes vielä lähteneet
ja kiivetä jäälautalle

nyt on vain jäävuoret

ja tämä näkee aina puun
joka on talojen takana
se huojuu siitä tietää sen olevan puu mutta muuten
sitä voisi luulla dinosauruksen pääksi

tämän tekisi mieli kirjoittaa. tekisi mutta ei ole kevään lapsi
lainkaan
tajuaa ettei kyllä yhtään
tämä valoisa vuodenaika tekee minut vain levottomaksi
paikasta toiseen ja toisilta toisista
ja sanoa ääneen olisipa jo syksy
hymähtävät
mutta tämä elää silloin
silloin voi tuijottaa ikkunasta ei tarvitse olla päiviä jolloin kaikkien täytyy kerääntyä korit täynnä herkkuja ulos ja hymyillä ja jaksaa kun toiset haluavat juhlia
ja olla niin pirun ulkopuolella juuri silloin koska eihän ole syksy eihän ole sadetakkeja sateenvarjoja kumisaappaita perunoita keitossa tyhjiä katuja lehtiä edestakaisin
on vain tuuli joka on kuiva on vain tuuli joka pöllyttää kaiken pölyn ja ihmiset typerissä päähineissään
ja linnut ovat kuulemma jatkaneet matkaa vaikka tarvitsen lintukirjan

mutta ei sen väliä vaikka ei asu missään ei sen väliä vaikka ei olisi aina ikkunoita kun on vain ovia joita täytyy jatkuvasti avata
vierashuoneisiin laitetaan patjat ja sitten maataan kiinni toisissaan niissäkin joita vasta ensimmäistä kertaa on puhutellut nimeltä ei sen väliä sillä eihän oikeastaan tarvitse muuta
eihän oikeastaan tarvita peilejä koska niistä näkyvät vain unet ja mansikkapaikat
ja sitten on aamuja on aamuja joina herää ja katsoo kattoon katsoo viereen katsoo ohi ja siinä sitä ollaan ja sen on väliä

pitäisi oppia olemaan siinä kun on pitäisi oppia olemaan se mikä on eikä kulkea aina sinne mistä tietää tulevansa kuitenkin takaisin heti kun pimeä alkaa heti kun loppuu valo tai sade

miksi he eivät ymmärtäneet minun onnellisuuttani
he eivät ymmärtäneet eikä minusta sen takia koskaan
tullut kuviani
mutta ne jäivät minuun minä muistan

kun heitimme vesi-ilmapalloja saunan ikkunasta kun kuumassa vedessä ne olivat eläimiä muistan kylmän pihan illan ja kuinka hänellä nälkä kuinka hän katsoi minuun ja kysyi kuinka minun olisi tehnyt mieli mutta hän jäi sitten kuitenkin koska minä olin hiljaa muistan aamun kun ilmapallo puussa isät ja isien kaverit kuuntelemassa lauluja joita laulettiin vuosikymmeniä ennen joita laulettiin edellisenäkin yönä ja sateessa syömään sateessa hevosia minun pakko uskaltaa ja seuraavana päivänä talo ja ihmiset joita ei ikinä omassa hulabaloobalaibalooba paljaat varpaat ensimmäistä kertaa

mutta nyt syntymäpäivät ovat vain nimiä
ja sitä saattaa purra huulta mutta
joskus nauraa ettei ainutkaan nimi sama nimi ettei ainutkaan voi tietää millä tavalla minä laitan kädet iholleni kuinka minä piirrän kasvot joita ei heti näe

nauraa ettei kukaan

onko yksinäisyys sittenkin voitto sittenkin
jos sen tajuaa jos

ja kevät ei sovi minulle
sillä liike täytyisi
on kaupat on hiukset on vaatteet on kasvamassa pitää kehittää uusia jatkuvasti ettei vain pysähdy liikaa valoon

ehkä tämä vielä etsii painajaisuniaan joihin voisi jäädä makaamaan
ettei kääntyisikään ja painaisi ovea lujemmin kiinni
että avaisi ja katsoisi silmiin
lopettaisi murhaamisen lopettaisi turhat tuhottomat iskut jättäisi aseet maahan kävelisi tyynen rauhallisesti ulos ei kääntyisi ei juoksisi
jos katsoisi silmiin eikä kirjoittaisi
enää vain kirjoittaisi

jospa tämä jonain päivänä lakkaisi juoksemasta lakkaisi kulkemasta ylöspäin jossa ei ole muuta kuin hattaroita
niitä joista tehdään pieniä yksinkertaisia tyttöjä jotka luulevat että maailma tulee paremmaksi jos

mikä se oli se onnellisin päivä?
eihän siihen tarvittu muuta kuin ilmainen sisäänpääsy ja muutama kierros maailmanpyörässä. jäätelö ja hattara ja valokuvat.
minä ja minun onnelliset hattarani

hah