maanantaina, heinäkuuta 17, 2006

voi

olen ollut vedessä
olen ollut
olen ollut vedessä koko minä
ja olen ollut kanootissa, jonka isi on tehnyt joskus
silloin kun oli nuori ja äitikin oli nuori ja he olivat yhdessä nuoria ja isi otti äidistä kuvia kun he olivat niin nuoria ja äidin hymy oli isin mielestä kaunis
ja tuli sade
koko sade niin että kaikki
minä koko minä
ihan märkä vain vettä
ja tuuli
teltta lähtee lentoon minä sanoin monta kertaa mutta se pysyi
ja aallot
heittivät minut kivikkoon ja minä säikähdin ja poika meinasi hukkua
koska sama aalto samaan aikaan tuli pojan pään yli
ja me rannalla
nauroimme
myöhemmin
kuinka säälittävä uintireissumme oli
mutta seuraavana päivänä
silloin kun oli aurinko ja kaikki veneet vesillä jatkuvasti uudelleen menivät ohitse
ja kun minä kurkotin rannalle suutelemaan
olin vettä vettä

uneni ovat vettä

ja ryhävalas suomessa

isi melkein näki sen
ehkä
ei tiedetä varmasti

ja arki on arki
sellainen että pitää soittaa tuhanteen paikkaan
tai ainakin kahteen kolmeen neljään
kun on tullut lasku joka on väärä
ja kun kaikki aina huijaavat
ei kannata luottaa
minä sanon tässä maailmassa ei kannata luottaa
niihin jotka tahtovat tehdä kauppaa

ja sitten minä itken itken itken
ja vettä vain

eikä kirja lopu koskaan
sellainen kirja joka pitää osata ulkoa
ne loppuvat joita saisi
joita ei saisi juuri nyt

ja minä olen lakannut kirjoittamasta
olen alkanut taas mieleeni
kaikki sanat minun päässäni kun poimin mustikoita tarinat ovat unista unista kaikki tarinat eikä mistään silti minä koska pitää koska minä haluan koska minun on pakko leikkiä tai en saa siivottua huonetta koska on pakko koska ei ole pakko koska ainut mitä ei ole pakko
mutta tekstit tuijottavat tyhjänä tyhjänä
enkä vieläkään ole lähettänyt palautetta varten
vaikka piti jo monta kuukautta sitten
minä lyön itseäni jotta pysyisin hereillä

punnitusta terassilla jokainen vuoronperään kun on syönyt
enkä minä voi pidätellä nauruani

vuoden päästä luokkakokous
eikä minua kutsuttu mökille jossa he kaikki
ne ihmiset joita en tunne joita en tunne joiden kanssa minä en ole
minä en enää ole
siksi minua ei ole kutsuttu ja sanooko sen tahallaan sanooko vahingossa kiusaantunut hiljaisuus ja minä sanon etten edes piittaa
en sano
mutta olisin voinut

missä ovat kaikki ystävälliset ihmiset?

enkä muista unia
en muista kun en ole kirjoittanut
suutuin
suutuin kirjoittamiseeni
suutuin keskeneräisyyteen ja järjestelmällisyyteen jota minulla ei ole muuta kuin suunnitelmissa
kaikki paperit niin ettei löydä
kaikki alut niin ettei osaa jatkaa
että sitten että sitten että sitten

ja tyttö niin viisas että osaa yhdistää kaikki näkemänsä ja kokemansa ja maailman ja myytit
lukee suu auki (oikeasti kiinni mutta jos näkisi sisään niin auki)
en minä koskaan
minä vain sanoja sanoja
turhanpäiväisyyksiä

ei ole hyvä auringossa ei ole hyvä varjossa
ja juoksee sinne kalliolle istumaan koska jossain on istuttava niin että kasvot tuuleen

milloin on minun vuoroni?

ei minua kukaan tunne minä sanon ja nauran niille sanoille joille muut nauravat
uteliaisuus ikkunoissa

ja pelkkä ajatus siitä ettei mummia olisi tekee lopun

minusta on tullut lapsi
siksi en kai enää osaa kirjoittaa lapsena
ja kuvassa jossa varjot tulevat vartalolle en tunnista
pää on minun se ruma se
ruma
ja vartalo jonkun muun jonkun joka on aikuinen jonkun ihan oudon sellaisen joka seisoo tuolla tavalla minä en koskaan seiso ei minun kädet noin ei minun vartalo ole
koska ei ole vartaloa minulla ei ole

ja sitten on kuitenkin
se pieni
se pieni
ai se pieni

minä kerällä minä kerällä niin pieni menen telttaan yöksi menen majaan
jalat yltää sängyn toisesta päästä toiseen
ja sitten ei nukuta
enää

tulisi jo syksy
saamattomuuteni huipussaan kuumuudessa
voisin vain nukkua ja maata ja ottaa panadolia juoda juoda ja syödä jäätelöä syödä
pohjaton olo
ja sitten niin täysi ettei jaksa liikkua

tulisi jo syksy niin
näkisi kaikki ne
joiden kanssa voi hetkittäin edes hetkittäin olla edes hetkittäin

tulisi syksy niin talveen olisi vähemmän aikaa
niin siihen

ensimmäinen lumisade
miten joku voi kaivata sitä tällaisella ilmalla
kun ihmiset hymyilevät puistossa ja pulut, viisi rivissä tulevat syömään lehtiä kädestä
kun puutarhasta saa kaikki ja uudet perunat
kun ei tarvitse

ehkä minun kesäni ei tänä kesänä ole
on vain talo
jossa ei voi edes olla
kummassakaan
missään
kuin kotonaan

ja sitten on tietenkin hetkittäin
metsää

4 kommenttia:

Mayatar kirjoitti...

Mun on ikävä Hannea, kun se on kadonnut ja haluaisin jutella ja tietää mitä se nyt. Ei kai se ole mennyt vaihtamaan kavereita juuri tänä kesänä! Haluisin, että Hanne antaisi palautetta mulle ja haluaisin, että kaikki yhdessä jossain mökillä vaikka. Kaikki tytöt.

Ja taas alkoi kirjoittaa samalla tavalla kun hän. :) Jää rytmiin.

Unnaaarna kirjoitti...

miten minä voisin vaihtaa kavereita.
olenko minä muka sellainen joka vaihtaisi?

minä aion leipoa suklaakakun sitten kun täytän elokuussa
sitten saat tulla syömään ja kaikki tytöt
jos olet
olette

mutta minusta olisi kyllä kiva mennä jonnekin mökillekin vielä tyttöporukalla.

minulle käy!

Anonyymi kirjoitti...

mennään vaan!
sanoo pama sängynlaidaltaan.
etenkin koska sillä on häät
samana päivänä kun Hannen synttärit on,
eikä se ehkä saa kakkua ollenkaan.
tai ehkä niissä häissä, jos joku
ilkeämielinen sukulainen ei estä sitä.

Unnaaarna kirjoitti...

ei kai sukulaiset voi olla niin ilkeämielisiä että estäisi kakun syönnin! Tai sitten pitää pihistää.
Minä olen yhden toisen pikkuisen tytön kanssa pihistellyt Lars von Trier plaagaattia varten yhtä sun toista ;)