uusi ystävä?

tapasin tänään tytön
jonka tapasin ensimmäisen ja edellisen kerran viime marraskuussa

hämmästyttävää miten voi olla samankaltaisuutta. silloin ihmettelin. nyt ihmettelin.
tämän uuden tytön isä on ollut töissä samassa kun minun äiti, olemme käyneet samankaltaisen lukion ja kiinnostuksemme kohteet sekä harrastukset ovat samat, samoin kuin maailmankatsomuksemme ja aika pitkälti arvommekin varmaan
toki meissä on eroavaisuuksia. riittämiin. niin paljon että minä olen yhtä pieni kun hän on suuri. eikä meitä luonnehdittaisi ollenkaan samanlaisiksi päältä päin katsottuna
tai sitten sanoisi mutta ei tarkemmin
tai sitten sanoisi

on erikoista miten voi samaan aikaan olla niin samankaltainen
niin kovasti että näkee itsensä melkein siinä toisessa
huudahtaa
niin minäkin! niin minäkin! niin meilläkin!

ja sitten silti ei ole mitään siitä mitä toinen on. ei mitään. ei kerrassaan mitään. niin erilainen tapa toimia niin erilainen oikeasti niin

minulla on usein
niin minäkin
mutta sitten en kuitenkaan kuulu

oikeastaan
minä ihastun ihmisiin jotka muistuttavat sitä mikä minä olen ideaalinani
he tekevät asioita joita minäkin teen, tai joita haluaisin tehdä, joista olen kiinnostunut
ja he osaavat olla, niin kuin minä haluaisin osata
sitten minä ihailen heitä
niin paljon ihailen että meistä tulee ystäviä
ensin kavereita ja jos lakkaan ihailemasta, meistä voi tulla ystävät.

on ratkaisevaa ettei enää ihaile toista. minä en voi olla läheinen jos ihailen. koska jos ihailee, haluaa näyttäytyä toiselle mahdollisen hyvänä, mahdollisimman oikeanlaiselta, sellaiselta, että toinen varmasti pitää ja voidaan tuntea

jos lakkaan ihailemasta uskallan olla. voin olla. voin olla.

ja minun on hyvä olo.
koska
minulla on ystäviä.
ja koska
pystyin olemaan tänään ihailematta sen enempää

totta kai minä arvostan ja katson ylöspäin useasti koko ajan
jotakuta
totta kai minä
ihailen ihailen
sillä tavalla että onpa hieno ihminen ja onpa taitava ja onpa lahjakas ja onpa hyvä
mutta haluan erottaa ihailuihailun ihailusta. en tahtoisi kutsua tapaani arvostaa ystäviäni ihailuksi, koska ihailu on minusta toisen ylös nostamista ja silloin väistämättä jää itse alas.
ehkä se on hymyilyä.
en tiedä

kävin tänään taidemuseossa. värit olivat mahtavat. ne olivat niin polttavia hehkuivat
täyteläisiä täyteläisiä
ketut ja puput ja karhut ja hirvet

pidän
ketuista

pidän
illasta fetajuustosta hiljaisesta musiikista voimakkaasta musiikista kirjasta jonka sivun voi kääntää takaisin mutta ei tarvitse palata alkuun muistaakseen nimiä siitä kun joku muistaa että minulla on tänään nimipäivä vaikka sitä ei suurimmassa osassa kalentereja sanotakaan siitä kun saan ensin pojasta siitä kun kädet minun ympärillä kun nukun siitä kun minua odotetaan pianosta neliapiloista kivestä kivistä muistoista kirjaimista metsästä sateesta yöstä yöstä
kodistani olostani juuri nyt