Eilen
loppui 1800-luvun romantiikka. Tänään on pakkanen nollassa
ja yöt tuntuvat loputtomilta
ettei uniltaan muista miltä tuntuu oikea kesä.
katsoin videon, jossa oli kaunis laulu ja Islanti
ja nyt meillä kummallakin on unelma palata siihen maahan, jossa on mustaa hiekkaa
loputtomuuden tuntuista tyhjyyttä.
Enkä ole koskaan missään muualla tuntenut niin paljon taikaa
ehkä sen tähden haluan sinne aina takaisin
kun kuitenkaan nämä uutiset eurokriisistä eivät riitä.
En välittäisi siitä ettei olisi enää metsää
olisi kuitenkin meri ja taivas ja kivet kaikenmuotoiset
ja kieli,
joka jostain syystä on kaikista kauneinta ja kaikki ne ihmiset, jotka elävät samasta sadusta
jos ajattelen kaikkia maita, joissa olen ollut
on se vuosi Islannissa kuitenkin kauneinta. Minun oli niin hyvä, että lakkasin näkemästä unia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti