Sellaista, että on siellä missä metsä mutta ei mene
on vesisade ja kävelee vain rantaan
nauhoittamaan lokkeja,
isi kertoo punarinnasta joka istahti hatun päälle
ja orava ravaa ympäri taloja, kun naapurissa porataan maalämpöä
me katsomme sitä ikkunasta
me katsomme sitä ikkunasta
ja kiikarit,
katso sieltä keittiön ikkunasta kun kerttu luulee että me kiikaroidaan niille
mutta me kiikaroidaan silti
eikä välitetä vaikka kerttu luulisi mitä
tai hannu
me kiikaroidaan että onko se tilitaltti vai vain pajulintu
vai uunilintu
siipipeili, siipipeili

ja sitten on päivä kun ei voi syödä
äiti kysyy onko huono olo ja minä sanon ihan kuin jännittäisi
on melkein neljäsataa sivullista tekstiä
ja sade sade
eikä tiedä mikä sitten jännittäisi, mikä niin
ja bussi on täynnä
ja kirjoittaa muistiinpanoja
niistä tytöistä joista toisella baskeri ja toisella biletoppi
ja miettii miksi ihmiset eivät koskaan puhu toisilleen vaikka tahtoisivat
minä hymyilen vieressäni istuvalle naiselle ja se laittaa silmät kiinni

sade sade niin kuin alkava sade
on pyörä
on tie
on päiväkoti
on pyörä
on kirjasto
on ruokalan tiski ja kuinka kaikki
minun nimeä ja hei
ja sitten me syömme silti
ja minä yritän olla itkemättä
vaikka ei enää jännitäkään
mutta sille ei mahda mitään
että yhtäkkiä saattaa
koulun ruokalassakin
ei saa sanoa koulu hei ei saa sanoa koulu kun on kyse yliopistosta
ja on työhuone
toinen työhuone
arviointikyselylomakkeita
ja minulla jyskyttää päässä
ja on pyörä
ja on tie
ja on hissi
ja on koti ja sänky petaamatta, lakana puoliksi mytyssä
on neljä tuntia yritän saada pimeyttä
on suihku
on laura veirs
imuri, tiskit ja tiskivesi
leipätaikina, uuni, palaneen käry ja kohoamaton leipä muodoton

on laura veirs.

ikkuna, sade, ei sade, sade, ei sade, kevät vai syksy?

on ajatus siitä että tullaan aina olemaan yhdessä
ajatus siitä että on tyttöjä joiden kanssa tahtoisi kävellä kaupungin katuja
että tahtoisi olla siellä missä nauretaan nakkikioskijonossa
tahtoisi olla siellä missä keittiöön ei tule valoa ikkunasta
mutta huoneissa on valoisaa
tahtoisi kävellä kävelytytön kanssa loputtomasti loputtomasti kävellä vain niin ettei koskaan tarvisi lopettaa kävelyä ettei väsyisi koskaan ei väsyisi sateeseen ei harmauteen ei valoon ei tyttöön ei kävelemiseen ei omiin jalkoihinsa

ajatus siitä että kaksi viikkoa ja tämä koti tulee olemaan taas jonkun toisen
kaksi viikkoa ja on enää muutama päivä siihen kun
on pitänyt pistää kaikki kaksikymmentäkiloa laukkuun
ja matkustaa lentokentälle
tuntea huonoa omatuntoa siitä että taas,
lentää

ja unessa on tyttö
jota kaipaa, vaikka puristettiinkin toistemme kättä vain puoli vuotta
itkettiin viimeisen kerran siinä kadun varrella ja hän ojensi minulle kirjeen
ja minä kävelin sillä tavalla kun kävellään pois
katsomatta taakse
mutta unessa tämä tyttö seisoi rannassa, merenrannassa kun mustapukuiset kantoivat arkkua mereen, seisoi siellä ja minä olisin vain tahtonut ottaa kuvan
mutta liikaa surua
ja kun hän käveli takaisin me halasimme ja itkimme
paljon tiukemmin ja ääneen kuin vuosi sitten

It's gonna take a long, long time
But we're gonna make something so fine
-Laura Veirs-