sunnuntaina, helmikuuta 17, 2008

seuraavat aamut

aamulla
tuntuu aina aamulta. sellaista. että arki. että valo.
lumi ehkä ei enää pakkasta niin paljon
jalat eivät kylmiksi eivät onneksi kipeitä vilustuneita tuuleen
siihen joka aina tietyssä kulmassa
siinä kohdassa jossa
tie menee suoraan

on vaikea herätä kun ei ole nukkunut.
nähnyt unta vain ehkä.
mutta on hyvä olla helpottunut. että tietää mitä on olemassa.
tietää puiden väleihin. taivaan joka ei tänään ehkä riitäkään tähtitorniin koska on pilvinen.

lukee tytön kirjoittaman muurahaiskohtauksen ja se on loistava. mutta ei silti ajattele ettei itse osaisi että omat olisi huonoja. vaikka voisi ajatella.

voisi ajatella paljon muutakin.
mutta hymyilee vain.

koska pian on kevät ja näkee
tukholman kaduilla tytön jonka kanssa joskus jakoi huoneen
tahtoisi nähdä myös sen jonka kanssa luisteltiin ja luisteltiin

melkein samana päivänä kuin nyt
kävelemässä

ympäri ympäri ympäri
emme ottaneet numeroita, ja jää oli täynnä kieliäpuhuvia
ja meidän sanamme toistemme perään
kankeat sormet kuumaa
juotavaa
sen jälkeen kun on ensin luisteltu koko päivä.

talvi talvi, minne se katosi

ehkä täälläkin on lintu lähtemättä.

ensimmäinen runoni oli aamut alkavat keväästä
minua naurattaa että olen joskus kirjoittanut runon
runoja
puhunut runoudesta
mitään ymmärtämättä
ja sitten
myöhemmin
nauranut kun joku toinen on sanonut että sinähän kirjoitat runoja
minä, minäkö?

niin pieniä valintoja. lopultakin.
että lähteäkö islantiin
lähteäkö ahvenanmaalle vai orivedelle
ja sitten päättääkin aloittaa kirjoittamisen.

nukahtaminen. nyt keskelle päivää.
olisi parasta.
vaikka tämäkin aamu niin kuin edellinen aamu
huominen täysin erilainen.
on viittomia, joita täytyisi muistaa.
tarina opeteltavana. kuvasta. siinä on tyttö jänis sylissä. pitää tehdä se oikein päin ettei tule saatana. vaikka se jonka kanssa ystävä puhui junassa. tädit taustalla.

olen voittanut kaksi peliä peräkkäin.
toisessa en sen tähden joutunut riisumaan
ja toinen oli carcassonne.
miksi se piti mainita?
hyvä voittaja hyvä häviäjä.

aamut aamut.
miksi tuntuu unelta
unitotta

voiko sittenkin kävellä lumenpintaa? sellaista ihan ohutta
kattojen välissä vaikka
ikkunoiden ohi puutalojen ohi maisemien ohi kaupunkien ohi
ohi
kuka seisoi eteisessä ja katsoi ohi? peilistä.
edelleen vastapäisen talon läpi näkee ikkunat molemminpuolin huonetta
tai sitten se on lasinen taulu

mistä sitä tietää
vaikka öisin olisi monta kuuta
sama tematiikka kaikissa lauseissa
kuviteltu tosi kuviteltu
kilttituhmakiltti
sanoja jotka
peräkkäin
tekevät merkityksen

minulla on ystäviä. minulla on ystävä.
ehkä yksi uusivanhauusi. tai pelkkä vanhauusi.

yksi tyttö löysi kadulta kissanpennun. noin vain.
kuka niitä heittää parvekkeelta alas?
kenen tikapuita pitkin taivaaseen?

hyvä.
on hyvä.
ehkä on sittenkin hyvä.
että on aamujakin. aamutkin ovat totta.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

minä olen ajatellut:
kun ollaan neljänkymmenen
kun ollaan kahdeksankymmenen

syvenevät uurteet
aika
tarinat
muuttuvat vaihtuvat elävät
ja kuitenkin me
minä sanomassa lapsenlapselle:
minun yksi ystävä
me on tunnettu jo sata vuotta
hyvä ystävä
me ollaan aina oltu yhdessä

ja lapsenlapsi näkee vain
vanhan naisen
uurteet
ehkä lihavan, ehkä kokoon käpristyneen
yrittää kuvitella ne tarinat
ja näkee vain uurteet
tarinat niissä
syvällä uurteiden alla, piilossa, pimennossa
ihossa ajalta jolloin lapsenlasta ei ollut.
mutta oli juuri ne asiat maailmassa
mitkä
ovat
aina
olleet.


ystävänpäivä tuli tänä vuonna vasta nyt.
minä olen onnellinen ystävistä
siitä että vanhenemme
ja saamme olla uurteita yhdessä
rakastaa ja kärsiä
olla miesten ja naisten omia
omistettuja
ja vapaita
yhdessä vapaita

haluaisin olla kylpylässä sinun kanssa neljäkymmentävuotiaana
pitää uimapukua joka ei hyväile minun muotojani
haluaisin, että kävisit katsomassa minua sairaalassa
ja vaikka en tuntisi sinua
sanoisit
me ollaan tunnettu sata vuotta
hän on yksi minun ystävä
me ollaan aina oltu



olen ajatellut sinua koko päivän.

-pienisuuri

Unnaaarna kirjoitti...

ihana oot.
oot olemassa olemassa.
tulisi jo vanhuus!
haluan niin nähdä meidät siellä kylpylässä. sinut!
vaikka en usko että sä kasvat sillä tavalla suureksi ettei se hyväilisi muotojasi.

ja kiitos vielä. vaikka eihän ystäviä tartte kiittää. mutta saa.

Anonyymi kirjoitti...

minä olen kyllä miettinyt, että pitäisikö sinne kylpylään mennä jo nyt...kyllä minulla on jo ylimääräistä ihoa, joka voi sitten puristua liian tiukan uimapuvun saumoista ulos..

Unnaaarna kirjoitti...

:) Mennään vaan. Milloin mennään?