päiväunia

minä olen ihan sininen.
en ihon alta. vaikka on sielläkin viivoja.
ja papereilla
kulmasta lähti aina ne keltaiset säteet
pitkät viivat alas maailmaan

ja yhtäkkiä on viikko vapaata
tai siis
itsenäistä työskentelyä
joten

olen alkanut suunnitella matkaa
ihan vain
että kävelisi rantaa pitkin kävelisi kivelle
kiipeäisi
ja voisi syödä miettimättä mitä

sunnuntaina ei ollut tähtitaivasta
vaikka reitti tähtitornille oli selvä.

maanantaina en ollut muistanut
mitään kalenteriini merkitä

tänään en tiedä olisiko minun pitänyt
ja tässä

on niin täynnä oleva pöytä
niin täynnä oleva maha

piirtäisi pisteitä toisten naamaan
jäljet maassa siinä kohtaa johon kuollut

varis ehkä hautoo jo
ehkä
en minä tiedä niistä
ne ovat lintuja

pingviinit eivät lennä.
milloin ne kadottivat taitonsa vai onko niillä edes
ollut
mahdollisuutta yrittää

kirjoitin eilen elämäni huonoimmat esseet
mitä muuta voi odottaa
jos aikaa on enää
ja koko kurssi
olisi pitänyt

minäkin tahtoisin kävellä vanhojen talojen katuja
tahtoisin osoitella värikäitä ikkunankarmeja
ja ovia joissa on kolkuttimet
siellä ihan alhaallakin asuu, ihan alimmassa ikkunat katua alempana
tahtoisin osata reitin kadulta kadulle
kaupungissa

mutta kun tulee ulos ostoskeskuksesta tai ravintolasta tai peilisalista
ei tiedä mihin suuntaan pitikään lähteä
pyörii pyörryttää pyörii
ja menee ovesta sisään joka on ensimmäinen
ja huomaa vasta sisällä
että on tullut takaisin siihen suuntaan
mistä jo lähti

minäkin tahtoisin istua junassa taas monta tuntia ja sitten metsät

tahtoisin odottaa lentokentällä
että
kiinnittäkää turvavyönne

illalla tulee valo
pistää ikkunasta läpi
pistää vaatteet viivoiksi
siniseksi siniseksi
turhautua
turhaa utua

minulla on kirjekuoressa rahaa. lähdössä. jo monta viikkoa.
minulla on pöytä täynnä tavaroita ja roskia. banaaninkuoret.
ajatuksia vain öisin
niitä joista voi kirjoittaa sadunkin

ja niin hyviä nimiä
että niille on pakko nauraa
kun tulee
uusi valo

ja matkalle

unessa
ystäväni kasvattivat kotonaan puuta
josta kasvoi sipuleita (minun mielestäni ja oikeasti kaikkien mielestä). mutta ystävät sanoivat että ne ovat persikoita. en uskonut. ystävä alkoi kuoria yhtä sipulia, ja se oli sisältäkin ihan sipuli. punasipuli. mutta ystävä sanoi, että katso nyt, tämä on tällainen kerroksellinen, niin kuin persikka. minä selitin että juuri sellainenhan sipulikin on. että minulla on kotona punasipuleita, voin näyttää teille ihan hyvin. ystävät eivät oikeastaan uskoneet minua vaan maistoivat sipulipersikkaansa. minua epäilytti maistaa. mutta se maistui persikalta. ihan makea. olin ihmeissäni.
unen loppupuolella tarjosin ystävilleni sipulia. ystäväni söi koko sipulin sanaakaan sanomatta.

joskus olisi mukava mennä naamiaisiin.
sellaisiin. että olisi oikeat naamarit. niin kuin joissain hienoissa aateliselokuvissa. että kaikilla on sellaiset hienot pikkunaamarit. tai ainakin ihan oikeasti
jotain
eikä vain vappuhattu

eikä mikään vappunaamiainen.
vaan tanssiaiset!

hienot mekot ja minä voisin laittaa kissanaamarini jonka äiti on tuonnut roomeon ja juulian kaupungista.

naamiaiset.
matka.
ja ihana punainen mekko.