ja vesi ikkunaa vasten
vaikea sanoa onko kevät talvi vai syksy
uneni elokuvia
murhia hirviöitä
veitsi jolla mätä pois paprikasta
veitsi
ja untaan voi hallita
jos
joskus
olen alkanut uneksia niin
että unessa ymmärrän uneksi
ja alan muuttaa
hei minähän voin eihän minun tarvitse
nyt käykin näin
sittenkin käy näin
miksi en ole vielä ymmärtänyt
että voisin vaikka
lentää grönlantiin tai islantiin tai inariin
meren alle valaiden joukkoon katsomaan kuinka suuri kieli
unet ovat arkipäiväistyneet
ja vaikka ymmärtäisin
että niitä voi ohjailla
en
osaa nähdä kuin sen alueen
jossa seison
unia unia
voiko niitä koskaan laskea
käsistään
2 kommenttia:
Jos joskus pystyn ohjailemaan untani, ne pysähtyvät. Kerran Helsingissä näin unta että matkustin ratikalla täällä pohjoisessa sijaitsevan mummulan pellon laitaan vuoden aikojen läpi. Minua johdatti pieni tyttö. Kaikki oli niin kuin lapsena. Rippe-koira ja kaikki ne kissatkin. Siitä tajusin että olin palannut aikaan jolloin pappakin vielä eli. Kun aloin tavallisten keskustelujen jälkeen puhua sellaisia asioita joita en koskaan ollut papalle sanonut, häntä alkoi naurattaa. Pieni tyttö tuli takaisin tupaan ja söi pöydällä olevasta Sisu askista yhden pastillin ja katosi. Sanoin vielä muutaman sanan papalle, joka istui pysähtyneessä kiikkutuolissa. Sitten maistoin pastillin mauin suussani ja heräsin.
Mietin voiko uni rakentua hetkeä ennen kuin herään. Oliko kaikki lähtöisin tuosta lopun Sisu pastillista? Siitä tulee mieleen mummola ja ehkä alitajuisesti halusin käydä siellä silloin yhtä helposti kuin ratikalla pystyi käymään missä vain.
Elokuvissakin on sellaisia loppukohtauksia, joiden aikana näkee, kokee ja muistaa menneet tapahtumat ja niiden ehkä muuttuvat merkitykset. Käyköhän niin kun nukahtaa viimeistä kertaa?
olen itsekin miettinyt joskus tuota
ja että voiko uni rakentua tavallaan
taaksepäin
tai
kun unen aika on niin eri
kuin oikean maailman aika
saatan nukkua kymmenen minuuttia
ja sinä aikana
olen nähnyt kokonaisen unen
joka käsittää meidän ajassamme vuoden
ja monesti
kun muistelee ja miettii näkemiään unia
jokin mättää kun yrittää selittää
se ei mennyt ihan niin
mutta ei saa kiinni siitä
missä meni väärin
jokin on väärässä järjestyksessä
ehkä
onko logiikkamme arkitodellisuudessa
vain niin vallitseva
että meidän on mahdotonta
pistää sanoiksi niitä
aikatasoja
ympyröitä ja suoria
joita unissa on
en tiedä
mutta jännä unesi
aistimukset niin voimakkaita
makuaisti
ajatella
että meidän aivoissa on niin voimakkaana muistikuvia joistain aistimuksista
vaikka nyt tuosta sisupastillista
että voimme muistaa ne nukkuessa
palauttaa mieleen aivan kuin
oikeasti
ja se saa aikaan samat muistikuvat
kuin oikeastikin
Lähetä kommentti