minulla on aina tekemistä

olen aloittanut kirjoittamaan liberalismiesseetäni.
hienoa hienoa
olen aloittanut
ja tajunnut etten ole vieläkään tässä pirun kymmenessä vuodessa oppinut tekemään muistiinpanoja joista
saisin selvää
jotka hyödyttäisivät jotain
olisivat kattavat enkä esim. unohtaisi jotakin aluetta kokonaan
ja olisivat oikeasta asiasta

nyt minulla on muistiinpanoja ihan esseeaiheeseen kuulumattomista asioista, sanoista ei saa selvää ja osasta kirjaa en ole kirjoittanut yhtään mitään
yhtään mitään

taasko minä päädyn siihen johtopäätökseen ettei minusta ole opiskelijaksi
en osaa tällaista

en vain osaa
en vain osaa
ei

en tiedä mitä osaan mutta
mitä en osaa
siitä minulla on kyllä todisteita

uusi ystävä?

tapasin tänään tytön
jonka tapasin ensimmäisen ja edellisen kerran viime marraskuussa

hämmästyttävää miten voi olla samankaltaisuutta. silloin ihmettelin. nyt ihmettelin.
tämän uuden tytön isä on ollut töissä samassa kun minun äiti, olemme käyneet samankaltaisen lukion ja kiinnostuksemme kohteet sekä harrastukset ovat samat, samoin kuin maailmankatsomuksemme ja aika pitkälti arvommekin varmaan
toki meissä on eroavaisuuksia. riittämiin. niin paljon että minä olen yhtä pieni kun hän on suuri. eikä meitä luonnehdittaisi ollenkaan samanlaisiksi päältä päin katsottuna
tai sitten sanoisi mutta ei tarkemmin
tai sitten sanoisi

on erikoista miten voi samaan aikaan olla niin samankaltainen
niin kovasti että näkee itsensä melkein siinä toisessa
huudahtaa
niin minäkin! niin minäkin! niin meilläkin!

ja sitten silti ei ole mitään siitä mitä toinen on. ei mitään. ei kerrassaan mitään. niin erilainen tapa toimia niin erilainen oikeasti niin

minulla on usein
niin minäkin
mutta sitten en kuitenkaan kuulu

oikeastaan
minä ihastun ihmisiin jotka muistuttavat sitä mikä minä olen ideaalinani
he tekevät asioita joita minäkin teen, tai joita haluaisin tehdä, joista olen kiinnostunut
ja he osaavat olla, niin kuin minä haluaisin osata
sitten minä ihailen heitä
niin paljon ihailen että meistä tulee ystäviä
ensin kavereita ja jos lakkaan ihailemasta, meistä voi tulla ystävät.

on ratkaisevaa ettei enää ihaile toista. minä en voi olla läheinen jos ihailen. koska jos ihailee, haluaa näyttäytyä toiselle mahdollisen hyvänä, mahdollisimman oikeanlaiselta, sellaiselta, että toinen varmasti pitää ja voidaan tuntea

jos lakkaan ihailemasta uskallan olla. voin olla. voin olla.

ja minun on hyvä olo.
koska
minulla on ystäviä.
ja koska
pystyin olemaan tänään ihailematta sen enempää

totta kai minä arvostan ja katson ylöspäin useasti koko ajan
jotakuta
totta kai minä
ihailen ihailen
sillä tavalla että onpa hieno ihminen ja onpa taitava ja onpa lahjakas ja onpa hyvä
mutta haluan erottaa ihailuihailun ihailusta. en tahtoisi kutsua tapaani arvostaa ystäviäni ihailuksi, koska ihailu on minusta toisen ylös nostamista ja silloin väistämättä jää itse alas.
ehkä se on hymyilyä.
en tiedä

kävin tänään taidemuseossa. värit olivat mahtavat. ne olivat niin polttavia hehkuivat
täyteläisiä täyteläisiä
ketut ja puput ja karhut ja hirvet

pidän
ketuista

pidän
illasta fetajuustosta hiljaisesta musiikista voimakkaasta musiikista kirjasta jonka sivun voi kääntää takaisin mutta ei tarvitse palata alkuun muistaakseen nimiä siitä kun joku muistaa että minulla on tänään nimipäivä vaikka sitä ei suurimmassa osassa kalentereja sanotakaan siitä kun saan ensin pojasta siitä kun kädet minun ympärillä kun nukun siitä kun minua odotetaan pianosta neliapiloista kivestä kivistä muistoista kirjaimista metsästä sateesta yöstä yöstä
kodistani olostani juuri nyt

mansikoita

vihdoin minä ostin mansikoita
olen halunnut syödä niitä koko viikon

ja minun pitäisi keksiä unieni symboli
tai siis mitä se tarkoittaa
sillä olen nähnyt hyvin pitkään ja toistuvasti unia joissa kimppuuni hyökkää eläin
useimmiten se on kissa
useimmiten nimenomaan hyvin pienikokoinen kissanpentu
se tarrautuu minuun kynsin ja hampain kiinni ja se sattuu
usein minä revin sen kaikin voimin irti ja heitän sen pois
ja kun olen heittänyt sen pois siitä tulee vain aggressiivisempi

viime yö oli taas tällaisen kissaunen aikaa
tosin se alkoi tipi ja sylvesteri animaatiolla
mutta vähitellen minä muutuinkin katseliasta tipiksi tai tipi minuksi ja piirretyt kissat oikeiksi
ja minä katkaisin vahingossa pieneltä kissanpojalta jalan

edellisen yön unessa veljeni piti pestä kissanpoikaset
ja minä pelkäsin että hän hukuttaa ne
tai sitten hirttää

että sellaista

ja huomenna minun on hallittava naistutkimuksen perusteet.

Tänään päätin että menemme piknikille
mutta ulkona oli tuuli ja sade
mutta ostin torilta sipuleita ja paprikan ja leivän kauppahallista
ja poika osti ison pikkuleivän

milloin tule kasvissesonki? hinnat eivät ole vieläkään laskeneet kunnolla.

rakastan yhtälöitä. tekisi mieli ratkaista niitä naistutkimuksen sijasta.
äks ja yyy ja tset

eilen kirjoitin
taas sitä iänikuista draamaa joka ei koskaan tule valmiiksi
keksin taas jälleen uuden käänteen.
keksin uusia käänteitä joka käänteessä ja se on pian niin loputon suo että en jaksa sitä kirjoittaa. se onjo. mutta en pysty lopettamaan.

uneni olivat ehkä draamani vaikutuksenalaisia.
painajainen jossa veljeni halusi kanssani naimisiin ja yritti raiskata minut.

raskastan päiväunia.
nukkumista nukkumista. ehkä olen kuin kissa.

päädyin siihen että sisälläni on lapamato. koska minun on koko ajan nälkä ja syön paljon ja silti olen väsynyt ja huonovointinen ja olen vain laihtunut.
tai painan vähemmän kuin minun pitäisi ehkä painaa. neljä kiloa vähemmän kun olen sanonut painavani.
join kreikassa kraanavettä.

en minä oikeasti luule.
nauran hoh hoh hoo ja painan mahaa
eikö joulupukki muka naura niin että taputtelee mahaa?
ja eikö se olekin onnen kukkulat eikä onnen kukkurat?
ja eikö astioita kaalita sen jälkeen kun ollaan leivottu?

yläkertaan kannettiin uutta sänkyä. ne ehkä tajusivat että niiden vanhasta sängystä lähti niin kova ääni ettei kellekään talon asukeista jäänyt epäselväksi mitä siellä yöllä ja joskus aamulla ja päivällä ja illalla puuhasteltiin.

enkä minä vieläkään luistele peilipintaa.

voi

olen ollut vedessä
olen ollut
olen ollut vedessä koko minä
ja olen ollut kanootissa, jonka isi on tehnyt joskus
silloin kun oli nuori ja äitikin oli nuori ja he olivat yhdessä nuoria ja isi otti äidistä kuvia kun he olivat niin nuoria ja äidin hymy oli isin mielestä kaunis
ja tuli sade
koko sade niin että kaikki
minä koko minä
ihan märkä vain vettä
ja tuuli
teltta lähtee lentoon minä sanoin monta kertaa mutta se pysyi
ja aallot
heittivät minut kivikkoon ja minä säikähdin ja poika meinasi hukkua
koska sama aalto samaan aikaan tuli pojan pään yli
ja me rannalla
nauroimme
myöhemmin
kuinka säälittävä uintireissumme oli
mutta seuraavana päivänä
silloin kun oli aurinko ja kaikki veneet vesillä jatkuvasti uudelleen menivät ohitse
ja kun minä kurkotin rannalle suutelemaan
olin vettä vettä

uneni ovat vettä

ja ryhävalas suomessa

isi melkein näki sen
ehkä
ei tiedetä varmasti

ja arki on arki
sellainen että pitää soittaa tuhanteen paikkaan
tai ainakin kahteen kolmeen neljään
kun on tullut lasku joka on väärä
ja kun kaikki aina huijaavat
ei kannata luottaa
minä sanon tässä maailmassa ei kannata luottaa
niihin jotka tahtovat tehdä kauppaa

ja sitten minä itken itken itken
ja vettä vain

eikä kirja lopu koskaan
sellainen kirja joka pitää osata ulkoa
ne loppuvat joita saisi
joita ei saisi juuri nyt

ja minä olen lakannut kirjoittamasta
olen alkanut taas mieleeni
kaikki sanat minun päässäni kun poimin mustikoita tarinat ovat unista unista kaikki tarinat eikä mistään silti minä koska pitää koska minä haluan koska minun on pakko leikkiä tai en saa siivottua huonetta koska on pakko koska ei ole pakko koska ainut mitä ei ole pakko
mutta tekstit tuijottavat tyhjänä tyhjänä
enkä vieläkään ole lähettänyt palautetta varten
vaikka piti jo monta kuukautta sitten
minä lyön itseäni jotta pysyisin hereillä

punnitusta terassilla jokainen vuoronperään kun on syönyt
enkä minä voi pidätellä nauruani

vuoden päästä luokkakokous
eikä minua kutsuttu mökille jossa he kaikki
ne ihmiset joita en tunne joita en tunne joiden kanssa minä en ole
minä en enää ole
siksi minua ei ole kutsuttu ja sanooko sen tahallaan sanooko vahingossa kiusaantunut hiljaisuus ja minä sanon etten edes piittaa
en sano
mutta olisin voinut

missä ovat kaikki ystävälliset ihmiset?

enkä muista unia
en muista kun en ole kirjoittanut
suutuin
suutuin kirjoittamiseeni
suutuin keskeneräisyyteen ja järjestelmällisyyteen jota minulla ei ole muuta kuin suunnitelmissa
kaikki paperit niin ettei löydä
kaikki alut niin ettei osaa jatkaa
että sitten että sitten että sitten

ja tyttö niin viisas että osaa yhdistää kaikki näkemänsä ja kokemansa ja maailman ja myytit
lukee suu auki (oikeasti kiinni mutta jos näkisi sisään niin auki)
en minä koskaan
minä vain sanoja sanoja
turhanpäiväisyyksiä

ei ole hyvä auringossa ei ole hyvä varjossa
ja juoksee sinne kalliolle istumaan koska jossain on istuttava niin että kasvot tuuleen

milloin on minun vuoroni?

ei minua kukaan tunne minä sanon ja nauran niille sanoille joille muut nauravat
uteliaisuus ikkunoissa

ja pelkkä ajatus siitä ettei mummia olisi tekee lopun

minusta on tullut lapsi
siksi en kai enää osaa kirjoittaa lapsena
ja kuvassa jossa varjot tulevat vartalolle en tunnista
pää on minun se ruma se
ruma
ja vartalo jonkun muun jonkun joka on aikuinen jonkun ihan oudon sellaisen joka seisoo tuolla tavalla minä en koskaan seiso ei minun kädet noin ei minun vartalo ole
koska ei ole vartaloa minulla ei ole

ja sitten on kuitenkin
se pieni
se pieni
ai se pieni

minä kerällä minä kerällä niin pieni menen telttaan yöksi menen majaan
jalat yltää sängyn toisesta päästä toiseen
ja sitten ei nukuta
enää

tulisi jo syksy
saamattomuuteni huipussaan kuumuudessa
voisin vain nukkua ja maata ja ottaa panadolia juoda juoda ja syödä jäätelöä syödä
pohjaton olo
ja sitten niin täysi ettei jaksa liikkua

tulisi jo syksy niin
näkisi kaikki ne
joiden kanssa voi hetkittäin edes hetkittäin olla edes hetkittäin

tulisi syksy niin talveen olisi vähemmän aikaa
niin siihen

ensimmäinen lumisade
miten joku voi kaivata sitä tällaisella ilmalla
kun ihmiset hymyilevät puistossa ja pulut, viisi rivissä tulevat syömään lehtiä kädestä
kun puutarhasta saa kaikki ja uudet perunat
kun ei tarvitse

ehkä minun kesäni ei tänä kesänä ole
on vain talo
jossa ei voi edes olla
kummassakaan
missään
kuin kotonaan

ja sitten on tietenkin hetkittäin
metsää